LIETO/Tarvasjoki. Anni ja Rauli Jalosesta ei pitänyt tulla maatilan pitäjiä. Kemistiksi kouluttautunut Anni työskenteli lääketeollisuudessa ja Rauli konepajayrityksessä. Kodin perheelleen pariskunta perusti Lietoon. Annista alkoi kuitenkin tuntua, ettei konttorityö ole hänen juttunsa. Kymmenen vuotta sitten hän päätyikin palaamaan kotitilalleen Tarvasjoelle.
–Maatalouden monipuolisuus, vuodenkierto ja luonnonläheisyys houkutteli, Anni sanoo.
Tiensuun tila sai jatkajan neljännessä polvessa.
–Alunperin otimme ajatukselle, että Rauli jatkaa omissa töissään mutta peltotyöt tehdään yhdessä, Anni kertoo.
Raulin mukaan kahta työtä ei kuitenkaan kauaa jaksanut tehdä. Viimeiset neljä vuotta hän on keskittynyt maatilan töihin.
Laidunnus ylläpitää monipuolisuus
Tiensuun tila tuottaa luomulammasta ja Hereford-pihvilihaa. Annin vanhempien aikaan tilalla vielä kasvatettiin sikoja. Laiduntavia emolehmiä tilalla on ollut 1970-luvulta alkaen, lampaat ovat tulleet Jalosten aikana. Tilan toiminnassa laidunnus on merkittävässä osassa. Aikana jolloin laitumet ovat valtakunnallisesti vähentyneet Jaloset ovat halunneet ylläpitää perinnemaisemaa.
–Vaikka laitumet ovatkin ihmisten muokkaamaa aluetta, laidunnus ei kuitenkaan yksipuolista luontoa vaan myös kasvit ja linnut hyötyvät laidunnuksesta, Anni sanoo.
Ilman Tiensuun tilan maisemanhoitajia tilan mailla virtaava Paimionjoki saattaisi peittyä ryteikköön.
Anni kertoo jokivarren maita laidunnetun yhtäjakoisesti hänen isänsä ajoista alkaen. Hänelle oli selvää, että laidunnusta jatketaan. Lehmät tosin oli tarkoitus korvata lampailla, mutta ne jäivät.
–Ihmiset helposti mieltävät, että laitumet ovat ilmaista tuloa. Aitoja on kuitenkin työlästä tehdä ja myös laitumilla olevien eläinten hyvinvointia on seurattava, Anni huomauttaa.
Lammasbuumista ilmastonmuutokseen
Kymmenen vuoden aikana Jaloset ovat ehtineet nähdä niin lammasbuumin ja luomu- ja lähiruuan kysynnän kasvun kuin ilmastonmuutoskeskustelun. Lammasbuumin aikana moni ryhtyi lampuriksi, mutta markkinat joutuivat ongelmiin teurastuskapasiteetin puutteen vuoksi. Tuottajahintakin pysyi alhaalla.
Lähiruuan kysynnän kasvusta hyötyneestä suoramyynnistä ei ole muodostunut kultasampoa. Alkuinnostuksen jälkeen asiakkaat eivät Jalosten mukaan enää ole olleet innokkaita ostamaan koko lampaan lihalajitelmia kerralla varastoihinsa. Ilmastonmuutoskeskustelu on puolestaan johdattanut kasvissyöjiksi sen joukon, joka on arvostanut luomua ja eettisesti tuotettua lihaa.
Jaloset huomauttavat, että kasvissyöntikeskustelussa tulisi muistaa peltojen tarvitsevan ravinteita.
–Eläintuotannossa eläinten määrä suhteessa peltoalaan tekee tuotannosta ekologisen tai epäekologisen, Anni sanoo ja Rauli toteaa Tiensuun tilan eläinmäärän olevan suhteessa peltopinta-alaan tasapainossa.
He uskovat eläintilojen maltillisen koon tekevän suomalaisesta eläintuotannosta ekologisempaa verrattuna moniin muihin maihin, joissa tilakoot ovat valtavia. Heitä myös arvelluttaa nautojen kasvatus kuivilla alueilla.
Arvo eläimille
Anni pitää hyvänä asiana, että esimerkiksi kouluruokailussa on lisätty kasvisruokia. Hän kuitenkin ihmettelee, miksi kasvikunnan tuotteet arvotetaan hinnaltaan kalliimmaksi kuin lihatuotteet. Siinä mielessä maailma on häneen mukaansa kiero. Jaloset toivoisivat eläinperäisen ruuan arvostuksen nousua, sillä eläinten elämälläkin pitäisi heidän mukaansa olla arvo. Arvostus saattaisi heidän mukaansa kasvaa, jos ihmiset taas muistaisivat, että se kaupan hyllyille valmiiksi suikaloitu liha on peräisin oikeasta eläneestä eläimestä.
Tiensuun tilalla lampaista hyödynnetään myös villat. Suomenlampaiden villat menivät pitkään hukkaan, mutta muun muassa Myssyfarmin tekemän työn ansiosta se on taas päätymässä käyttöön. Tiensuun tilalta kaikki villat lähtevät Myssyfarmin tarpeisiin.
–Hattua pitää nostaa Myssyfarmin työlle, Rauli kehuu.
Vaikka maailma on Jalosten lampuriaikana moneen kertaan muuttunutkin, Anni ei ole katunut päätöstään jatkaa kotitilan pitämistä.
–Onhan niitä päiviä, jolloin on miettinyt, että miten olisi se siisti sisätyö. Mutta tyytyväinen olen ollut ratkaisuuni.
Jalosten mukaan tilanpidossa parasta on vapaus rytmittää työpäivät omaan tahtiin.