PAIMIONJOKI. Auranmaan Latu ja Polku järjesti viime sunnuntaina perinteisen melontaretken Paimionjoella. Perinteestä voidaan kai puhua, kun kyseessä oli jo kolmas kerta. Kaksitoista uteliasta liikunnan ystävää oli saapunut paikalle Marttilan Silver Riveriin mielessään rauhallinen melonta. Osalla oli ilmassa hieman jännitystä, sillä joukossa oli muutamia melonnan ensikertalaisiakin.
–Kyllähän tämä vähän jännittää ja saa nähdä, mitä tästä tulee, hihittelivät Noora Kuusela ja Marika Niemi , jotka valitsivat menopelikseen kahden hengen kanootin kajakin sijaan.
Sup-lautojakin oli tarjolla, mutta kukaan ei tarttunut tarjoukseen.
Silver Riverin Jouni Nummila opasti joukkoa rauhallisesti ennen veteen menoa, jotta tahattomia ja puolittaisia eskimokäännöksiä ei nähtäisi.
–Meloessa kannattaa olla rauhallinen ja riittävän rento sekä pitää paino keskellä. Hankalinta on kanoottiin ja kajakkiin meneminen ja sieltä poistuminen. Melaa kannattaa käyttää apuna, jotta saa laiturin mukaan tukipisteeksi, Nummila kertoi ja näytti nurmikolla, kuinka homma sujuu.
–Kerran eräs polttariporukan jäsen tipautti vahingossa siideritölkkinsä veteen, mutta se ei uponnut, kun oli vaan puolillaan. Hän lähti sitä sitten hamuamaan kädellään ja kyllähän siinä ympäri mentiin. Eikä tainnut saada enää kulausta siitä siideristäkään, Nummila naurattaa ja kaataa kajakin kyljelleen nurmikolle.
Kumpi määrää?
Kukaan ei tipu jokeen lastausvaiheessa ja homma lähtee kunnialla käyntiin.
–Kumpi tässä nyt määrää? pohtivat Kuusela ja Niemi. Niemestä tulee kanootin kapteeni, sillä hän istuu takimmaisena ja ohjaa. Naiset kikattavat ja välillä syyttelevät leikillisesti toisiaan, kun kanootti ei menekään ihan siihen suuntaan kuin piti. Äiti ja tytär nauttivat maisemista, sillä joesta katsottuna maisema muuttuu rauhalliseksi ja leppoisaksi. Juvan voimalaitoksen jylisevä koski tekee myös vaikutuksen ja siellä kanootti täytyy kääntää takaisin kotimatkalle.
–Oli kyllä mahtavaa! Tämä oli ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen kerta melomassa. Seuraavaksi voisi mennä Halistenkoskelle melomaan lapsuudenmaisemiin, Kuusela hehkuttaa melomisen jälkeen.
Talvella ei melota, vaan möngitään
Korona-aika iski kovasti myös Silver Riverin toimintaan. Heinäkuussa tilanne on muuttunut pikku hiljaa normaaliksi.
–Kesä on meille tietenkin todella merkittävää aikaa. Vaikka lokakuussakin voisi aivan hyvin meloa, kyllä ihmiset sitä tekevät ennemmin kesällä, jos melomassa käydään kerran vuoden aikana. Tosin meillähän on toimintaa ympäri vuoden. Esimerkiksi mönkijäsafarit pyörivät vuoden ympäri. Nummila vinkkaa.
–Vaikka ollaan tässä oltu jo 25 vuotta ja meillä on yli 30 eri aktiviteettia, niin silti monet ajattelevat Silver Riverin edelleen vain melontapaikaksi. Kyllä täällä tarjotaan monenlaista elämystä.