MARTTILA. Palaisten uimarannan maisemaan oli viime lauantaina saatu lisättyä retkeilytodellisuutta, sillä rantapöydät pursuivat vaelluskenkiä ja rannan pusikot olivat täynnä erilaisia majoitteita. Suomen Ladun Rakastu retkeilyyn -kiertue oli pysähtynyt Auranmaan Ladun ja Polun järjestämänä Marttilaan.
Tapahtumassa pääsi testaamaan Hokan pyöreämpipohjaisia vaelluskenkiä ja testipatikoinnin jälkeen saattoi ottaa päiväunet kallion päällä riippuvassa riippumatossa, jossa oli inisevät pikkukaverit pois pitävä integroitu hyttysverkko.
Retkeily on Suomen kesässä tehty helpoksi, jos ei itikat haittaa, mutta syksyä kohden ihmiset eivät enää niin helposti vietä yötä teltassa.
–Syksyllähän ei sitten enää ole niitä hyönteisiä, jos haluaa nukkua vaikka taivasalla tai laavulla, vinkkasi tapahtumassa retkivinkkejä antanut pöytyäläinen Hilkka Ketola .
Moni toteaa retkeilyn olevan varusteurheilua ja sitä se onkin.
–Retkeilyvarusteiden kannattaa olla laadukkaita, jotta hankalammissakin olosuhteissa pärjää, Ketola vihjasi. Varusteiden olisi hyvä olla myös kevyitä, jotta retkeilijä ei uuvu rinkkansa alle. Teltta on usein painavin esine rinkassa.
–Monenlaiset teltat käyvät retkeilyyn, kunhan siinä on hyvä nukkua ja sopii juuri itselle, Ketola mietti.
Kevyt tunneliteltta pienellä eteistilalla on usein järkevä ratkaisu syysretkeilijälle. Teltta tulee kiinnittää maahan hyvin ja vetää tiukaksi, jotta mahdollinen vesi ei jää seisomaan teltan katolle ja lopulta tule läpi katosta.
Hyvää telttaa vieläkin tärkeämpi asia on hyvä makuupussi. Makuualusta on tärkeä maan kylmyyden eristäjä.
–Ilmatäytteisellä makuualustalla on pehmeämpi nukkua, mutta itse ainakin vähän jännitän sitä, että mitäs jos se puhkeaa kesken retken. Minulla on myös mukana retkityyny, sillä sen voi sitten tarvittaessa ottaa pois pään alta ja laittaa vaikka lonkan alle, jos maa tuntuu kovalta. Lonkat puutuvat eniten kovalla maatessa, Ketola kertoi.
Makuupussien lämpötilamerkinnät ovat kehittyneet paljon 2000-luvulla. Makuupussien kylmänkestävyyttä kuvataan nykyään comfort, limit ja extreme-merkinnöillä.
Ruokaa ei retkeilystä sovi unohtaa.
–Lasken jokaiselle aterialle tarkasti riittävän ruuan ja pakkaan yleensä yhden ruuan liikaa mukaan, jos jotain sattuu. Alkumatkalle voi ottaa jotain painavampaakin, joka sitten heti syödään pois, mutta muuten suosin kuivatettua ruokaa. Herkuksi tunnustan ottavani mukaan Fazerin sinistä, Ketola naurahti.