MARTTILA. Koronapandemian pitkittyessä alkoi Kylämäen hevostilan kalenteri toukokuussa täyttyä maastoratsastajien varauksista.
–Ihmiset huomasivat, että hevosen kanssa touhutessa on aina luonnollinen välimatka, eikä muiden ihmisten kanssa olla lähekkäin, kertoo Elina Kylämäki , Kylämäen hevostallin emäntä.
–Toukokuusta elokuuhun on ollut tavallista kesää enemmän maastoratsastajia. Asiakkaita on tullut aina Helsingistä ja Tampereelta asti. Ihmiset ovat keränneet oman porukan, jolle varaavat ohjatun maastoratsastuksen, jatkaa Kylämäki.
Ratsastuksenopettaja Reetta Korpi onkin ahertanut suomenhevostammojen kanssa koko kesän.
–Maastoon on menty päivällä sekä illalla, kertoo hyväntuulinen Korpi.
Tallilla tehtiin koronan vuoksi toimenpiteitä. Varusteet tuotiin ennen tuntia hevosen pilttuun eteen odottamaan ratsastajaa, eikä enää menty yhtä aikaa varustehuoneeseen kuten normaalisti. Lisäksi käsidesiä on ollut käytössä runsaasti.
Mikä maastoratsastuksessa viehättää?
Maastoratsastuksen alkeiskurssilla mukana olevan Sanna Rantaperen mielestä ratsastamisessa parasta on tunne itsensä voittamisesta.
–Myös ryhti on parantunut ja jalkaan sujahtaa huomaamatta kokoa pienemmät housut, sanoo Rantapere. Hän kertoo, että ratsastuksen aikana täytyy keskittyä vain hevoseen, sillä jos ajatukset alkavat harhailla, hevonen kyllä huomauttaa tästä esimerkiksi alkamalla syömään heinää tienposkesta.
Rantapere kulkee tallille Turusta yhdessä tyttärensä kanssa. Ratsastuksesta onkin tullut mukava yhteinen harrastus.
Krista Laakso kokee maastoratsastuksen olevan mukavaa vastapainoa hektisen työpäivän jälkeen. Hän rentoutuu, kun saa rauhoittua ja keskittyä vain hevoseen.
–Nautin, kun saan ihailla kaunista luontoa maastoratsastuksen aikana, kertoo Laakso.
Korona hiljensi ravintola- ja majoitustoiminnan
Kaikki Kylämäen hevostilan keväälle suunnitellut tapahtumat peruuntuivat koronan takia.
Odotettu uuden maneesin avaus samoin kuin äitienpäivälounas sekä laidunkauden avaus jäivät pitämättä. Yhden ainoan viikon aikana maaliskuussa peruttiin myös kaikki yksityistilaisuudet kevään ja kesän osalta.
–Kylämäen hevostilan ravintola- ja matkailupuoli on ollut koronan takia täysin seis, toteaa Elina Kylämäki. Onneksi tilalla ei olla yhden kortin varassa.
–Meillä on myös perinteistä maanviljelyä sekä broilerituotantoa. Ratsastustallin ja -tuntien lisäksi meillä on lisäksi hevosten kuntoutus- sekä siitostoimintaa, kertoo Kylämäki.
Tilalla on kesäisin ollut harjoittelijoita Erasmus-vaihdon kautta. Koronan vuoksi harjoittelijoita ei tänä kesänä saatu ja se onkin tarkoittanut Elina Kylämäelle erityisen työntäyteistä kesää.
–Vähäinen vapaa-aikani on mennyt nukkumiseen. Harjoittelijat ovat mielellään valvoneet varsomisia, mutta nyt se on ollut yksinomaan minun vastuullani, naurahtaa Kylämäki. Siitospuolella tammojen astutus tilalla väheni tänä kesänä noin 20 prosenttia, mikä on pienempi lasku kuin Kylämäki odotti.
KOMMENTTI: Ensimmäistä kertaa hevosen selässä
Kylämäen tallissa on leppoinen tunnelma, kun alkeiskurssilaiset valmistavat hevosia maastoratsastustuntia varten. Joku tarvitsee apua ja ratsastuksenopettaja Reetta Korpi rientää paikalle. Kaikesta huomaa, että kyseessä on jokaiselle rakas harrastus ja hevosia kohdellaan kuin hyvää ystävää.
Myös minä kipuan ratsaille ja saan ohjeet, kuinka suitsia pidetään oikeaoppisesti. Sitten jo lähdetäänkin peräkanaa ratsastamaan maastoon. Hyvin nopeasti hoksaan, että isokokoinen suomenhevostamma Räkis on minua viisaampi ja saan siltä kokemattomuuteni anteeksi. Hevonen askeltaa rauhallisesti tietä pitkin ja nopeasti totun istumaan satulassa.
Tuntuu, että koko maastoratsastuksen ajan vain hymyilen leveästi, sillä oloni on suorastaan euforinen. Istun hyvin korkealla ja allani jylläävät isot hevosvoimat, mutta voin aistia luottamuksen itseni ja hevosen välillä. Vaikka olen ratsailla ensimmäistä kertaa eläessäni, osaan jo nauttiakin. Ymmärrän, että ratsastuksessa on jotain taianomaista, keskittyminen hiljentää mielen ja on vain tämä hetki.
Susanna Pietilä