Mansikat saatiin pääosin poimittua

0
Marianne Raikon mukaan Raikon marjatilalla kesä elettiin päivä kerrallaan. Työvoimaa tilalla oli normaalia vähemmän ja kesän kelit olivat mansikanviljelijälle haastavat.

PÖYTYÄ, KOSKI. Kuluva kesä oli mansikanviljelijöille monin tavoin haastava, mutta ei sentään katastrofaalinen. Keväällä tilanne näytti huolestuttavalta koronaviruspandemian rajoitettua työvoiman saatavuutta ulkomailta. Auranmaan tiloilla mansikkasato saatiin kuitenkin pääosin korjattua. Keliolosuhteiden vuoksi sato jäi osalla tiloista normaalia heikommaksi.

Pöytyäläisellä Raikon marjatilalla mansikanpoiminta alkaa olla loppusuoralla.

–Päivä kerrallaan on menty ja yritetty pärjätä, Marianne Raiko sanoo luonnehtien kesää kaikilla tavoin haastavaksi.

Tilalle saatiin ulkomaista työvoimaa, mutta normaalia vähemmän. Kaiken muun päälle mansikkapelloille saatiin kolmisen viikkoa sitten raekuuro.

–Ehkä nämä kelit ja poimijaresurssit jotenkin kohtasivat, Raiko miettii ja kertoo mansikan poiminnan olevan loppusuoralla.

Sato jäi Raikon mukaan normaalia heikommaksi. Sesonkivaiheessa olevasta vadelmasta sitä vastoin näyttäisi tulevan keskimääräinen sato. Vadelmien poimintaan poimijoita on Raikon mukaan riittävästi.

Olosuhteisiin nähden ok


Koskelaisella Pietilän tilalla mansikat poimittiin tänä vuonna kokonaan kotimaisin voimin. Essi Pietilän mukaan ihan putkeen kesä ei mennyt.

–Mutta vuosi huomioiden ihan ok kuitenkin, ei mikään katastrofi.

Marjaa jäi Pietilän mukaan jonkin verran poimimatta.

–Vaikka poimijoita oli paljon, ammattilaiset ovat erikseen, hän sanoo ja toteaa, että poimijoita olisi pitänyt palkata enemmän.

–Mutta siihen ei osannut varautua, kuinka poiminta menee, joten täytyy nyt olla tyytyväinen, hän jatkaa ja naurahtaa hullun marjanviljelijä luottavan aina siihen, että ensi vuosi on parempi.

Kesän viimeiset marjat poimitaan tilalla oman perheen voimin.

Myllykosken marjatilalla Karinaisissa mansikan poiminta jatkuu säästä riippuen syyskuulle asti.

–Olosuhteisiin nähden täytyy olla ihan tyytyväinen, Kirsi Hirvensalo sanoo kuluneesta kesästä ja kertoo, että se päästiin keräämään mitä kerättävissä oli.

Hän toteaa kevään olleen hermoja raastavaa aikaa, kun työvoiman saatavuudesta ei ollut tietoa. Ulkomaista työvoimaa saatiin Hirvensalon mukaan normaali määrä, mutta normaalia myöhemmin. Oikullinen sää viimeisteli erikoisen vuoden. Parhaillaan tilalla on vadelmien poiminta kiivaimmillaan. Loppukesäksi poimijoita on Hirvensalon mukaan riittävästi.

Itsepoiminta pelasti kesän


Pirkko-Liisa Marttila pöytyäläisestä Mansikkapaikka Marttilasta kertoo itsepoiminnan pelastaneen kesän. Mansikkapaikan kaikki palkatut poimijat olivat tänä vuonna suomalaisia. Pääsato saatiin heidän ja itselleen marjoja poimimaan tulleiden voimin talteen. Tila satsasi itsepoimintaan pidentämällä poiminta-aikaa ja hankkimalla maksupäätteet pellon laitaan. Itsepoiminta jatkuu ainakin tämän viikon, vaikka tilan myymälä jo kiinni laitettiinkin.

–Yllättävän hyvin ihmiset lähtivät poimimaan, meille varmaan sää tuotti enemmän haastetta, Marttila miettii.

Marttilan mukaan poimijoita kävi pitkähkönkin matkaa takaa ja tilalle soiteltiin säätietoja. Epävakaisen sään vuoksi niitä oli vaikea antaa. Sää tuotti muutakin haastetta. Kesäkuun pitkä kuiva kausi ja helle jättivät marjat pieneksi. Päälle saatiin sateet ja hometta.

–Mutta näinhän se aina on, sää aina määrää, Marttila toteaa.

Työntekijöitä Mansikkapaikka Marttila hankki pitkin kesää.

–Osa lähti pois heti istutusten jälkeen, kun jotkut saivat oman alan töitä. Uusia saatiin aina tilalle, vaikka juhannuksen jälkeen se olikin jo haastavampaa.

Marttilalla ei ole moitteen sanaa sen enempää kotimaisista kuin ulkomaisistakaan poimijoista.

–Työmoraali ei katso kansalaisuutta, hän toteaa.

Mansikkapaikka Marttila on välittänyt myös ostamaansa metsämustikkaa, mutta tänä vuonna mustikkakauppa ei Marttilan mukaan ole oikein käynyt. Syynä saattaa olla hyvä sato ja se, että ihmisillä on ollut aikaa käydä itse metsässä. Moni on myös aktivoitunut kauppaamaan poimimiaan marjoja sosiaalisessa mediassa.