LIETO/Tarvasjoki. Harva pääsee tai joutuu työhaastattelussa heti todelliseen testiin, mutta Perttu Mäkinen oli keväällä tiukan, tai sanotaanko korkean paikan edessä. Tehtävänä oli kiivetä Suomen Joutsenen mastoon. Köysitikkaiden kiipeäminen 50 metrin korkeuteen sujui Mäkiseltä riittävän vakuuttavasti. Nyt hän saa kutsua itseään Suomen kuuluisimman fregatin laivamestariksi.
–Ei minua huimaa, mutta joka kerta se on helpompaa, Mäkinen toteaa mastoon kiipeämisestä kertoen, että kerran on jo yksi narukin jalan alta katkennut.
Mastoon on kiivettävä huoltotoimenpiteiden vuoksi. Vaikka laiva vain seisoo Aurajoessa paikallaan, se on luonnon armoilla. Porottava aurinko on muun muassa laivan köysistölle armoton. Mäkinen toteaa laivassa olevan kilometritolkulla köysiä, joita pitää huoltaa. Mastossakin riittää runsaasti ylläpidettävää ja tehtävää sidoksien uusimisesta tervaukseen.
Laivamestarin työhön kuuluu myös laivan puuosien korjausta ja maalausta. Takilatyöt, eli maston huoltotyöt olivat kuitenkin se, mikä houkutteli omaa puuveneveistämöä Tarvasjoella pyörittäneen Mäkisen hakeutumaan Suomen Joutsenelle töihin.
Kuivalta maalta purjeisiin
Mäkinen on syntynyt ja kasvanut kuivalla maalla Tarvasjoella, mutta Tarvasjoen peltovainioiden keskelläkin pääsi vesistön ääreen.
–Minulla oli pikkupoikana kanootti Paimionjoessa ja jokin siinä kiehtoi niin, että isäkin innostui ja hankki pienen purjeveneen, hän kertoo.
Mäkisestä tuli innokas purjeveneilijä, joka jalosti harrastuksesta itselleen ammatin. Puualan koulutuksen ja veneenrakentajan tutkinnon suoritettuaan hän työskenteli eri veneveistämöillä ennen kuin vuonna 2011 perusti oman puuveneiden korjaukseen ja rakentamiseen erikoistuneen Puuri toiminimen. Yritys on toiminut Tarvasjoella Mäkisen vanhempien entisessä kanalassa. Sijainti saattaa tuntua oudolta, mutta asiakkaille se ei ole ollut mikään ongelma. Veneet kun joka tapauksessa nostetaan vedestä ja kuljetetaan jonnekin korjattavaksi.
Uusille veneille on viime vuosina ollut heikosti kysyntää, mutta korjattavaa ja kunnostettavaa Puurilla on riittänyt. Työt ovat olleet Mäkisen mukaan hyvin vaihtelevia ja laajuudeltaan eri kokoluokkaa.
–Työnä tämä on ollut palkitsevaa ja olen pitänyt yrittäjän hommasta, Mäkinen sanoo pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä vaativasta työstä.
–Tärkeää on saada asiakas ymmärtämään, että työssä voi mennä pitkään ja se voi laajeta.
Puuveneiden korjaustyö on Mäkisen mukaan monipuolista, mutta yksinäistä puuhaa. Suurin osa alan ammattilaisista tekee työtä yksin.
–Mutta kollegat ja puuveneveistäjien yhdistys ovat hyvänä tukena.
Yhdistyksessä on Mäkisen mukaan noin 50 jäsentä, joista kaikki eivät ole varsinaisia tekijöitä. Varsinais-Suomessa on hänen arvionsa mukaan noin 4–5 puuveneveistäjää.
Omalta uraltaan Mäkinen pitää yhtenä erityisenä onnistumisena korvaavan materiaalin löytämistä tiikille.
–Veneissä käytetään paljon jalopuuta, esimerkiksi kansissa tiikkiä, mikä on hieman kyseenalaista. Tiikkiä käytettäessä viidakkoa kaatuu, eikä se ole ekologisesti kestävää.
Mäkinen testasi tiikin tilalla Norjasta löytämäänsä materiaalia, Kebonya, joka on kehitetty vaihtoehdoksi trooppisille jalopuille. Kansien teko vaahterasta valmistetusta materiaalista onnistui hänen mukaansa hyvin. Hän toteaa kansien myös kestäneen aikaa.
–Kiva että löytyi vaihtoehto ja pystyi tekemään oman ratkaisun, jonka koki oikeaksi.
Erityinen työpaikka
Viime talvena Mäkinen hakeutui mukaan parkki Sigynin kunnostustöihin. Sigynin puuosien korjaustyöt avasivat hänelle väylän Suomen Joutsenelle. Laiva on Mäkisen mukaan hyvin pidetty ja hänen toiveenaan on, että se pysyy vähintään yhtä hyvässä kunnossa hänen hoidossaan.
Työt fregatilla alkoivat toukokuussa. Kesän Mäkinen on ollut purjehtimassa ja viimeistellyt oman yrityksensä töitä, mutta syksyllä työt Suomen Joutsenella jatkuvat eläköityvän laivamestarin opissa. Myöhemmin joukkoon liittyy laivan toinen tuleva työntekijä.
–Varmaan kokonaisuuden hahmottaminen ja telakat, Mäkinen miettii työnsä suurimpia haasteita.
Laiva viedään aika ajoin telakalle laajempaan kunnostukseen, jolloin lyhyessä ajassa täytyy saada yhteistyössä telakan väen kanssa paljon tehtyä.
–Ei minulla mitään aiempaa erityistä suhdetta ole Suomen Joutseneen, mutta onhan se aika erityinen työpaikka. Hieno tunne työskennellä siellä, Mäkinen sanoo.
Omaa yritystään hän ei aio kokonaan lopettaa, mutta tulevaisuus näyttää, kuinka paljon aikaa ja energiaa Suomen Joutsenelta jää veneenveistoon.