Uutuusromaani antaa äänen lapsen surulle

0
Mari Kujanpää muistaa hyvin lapsuutensa. Omien lastensa kautta hän pääsee kokemaan nykyajan koululaisten elinpiirille ominaisia asioita, joita kirjoissa voi hyödyntää.

ORIPÄÄ

Oripään kirjastonjohtajan Mari Kujanpään kuudes teos Akselin suru julkaistiin elokuun alussa. Kustannusyhtiönä toimii Otava, kuten aiemmankin tuotannon kohdalla.

Kirja on jatkoa edelliselle julkaisulle 102 askelta mummilaan. Kirjojen päähenkilö Akseli tykkää viettää aikaa isoisoäitinsä eli mumminsa kanssa.

Tuoreimmassa kirjassa mummin muisti heikkenee rajusti, ja hän joutuu muuttamaan omasta kodistaan palvelutaloon. Samaan aikaan Akselin perhe muuttaa omakotitalosta kerrostaloon.

Läheisiään tunnistamaton mummi nukkuu lopulta pois. Mummin kuoleman jälkeen Mitjan, Akselin parhaan ystävän, rooli tukijana ja toverina korostuu.

–Tarinassa käsitellään sitä, miten lapsi näkee kuoleman ja miten lapsi suree. Siitä on hyvin vähän kirjoja, vaikka aihe on tärkeä, Mari Kujanpää luonnehtii.

Kirjailija toivoo teoksensa päätyvän paitsi lasten luettavaksi, myös perheen yhteiseksi, ääneen luettavaksi tarinaksi. Akselin tarina antaa aikuisillekin ajattelemisen aihetta. Niin myös pysähtyminen lapsen maailmaan.

–Olisi ihan hyvä välillä miettiä, miltä tämä kaikki näyttää lasten silmin ja lasten näkökulmasta, Kujanpää pohtii.

Kujanpään lastenromaaneille on ominaista vaikeiden aiheiden käsittely, mutta lähtökohtaisesti kirjailija painottaa lasten omaavan ihmeellisiä selviytymisvoimia. Lapset on varustettu suuremmilla kyvyillä kuin aikuiset ehkä ymmärtävätkään.

– Jos heillä on muutamakin auttava aikuinen lähellä, selviävät he mistä vain.

Kytkimen kaipuuta ei veikattu


”Akselin suru” mietitytti nimenä Kujanpäätä pitkään. Numerot olisivat kytkeneet jatko-osan edeltäjäänsä 102 askelta mummilaan, mutta mitään numerosarjaa, joka olisi nimeen luontevasti istunut, ei kirjasta suoraan löytynyt.

Vaikka Kujanpää onkin kiitollinen vuosia jatkuneesta, sujuvasta yhteistyöstä kustannustoimittajansa Anne Luukkosen kanssa, Akselin suru suuntasi Kujanpään mielestä ajatukset tekniikkaan.

Nimikriisiä liennyttääkseen sekä kirjaston uusia tiloja juhlistaakseen Kujanpää järjesti kunnan Facebook-seuraajille arvuutuksen tuoreen julkaisun otsakkeesta. Oikean vastauksen rinnalle hän kehitteli vaihtoehdot Kytkimen kaipuu ja Mutterin riemu.

Kolmelle ensimmäiselle, jotka kertovat oikean nimen kirjastontiskillä, Kujanpää lupasi painotuoreen niteen omistuskirjoituksella.

–Maanantaina, kun avasin kirjaston oven, oven takana oli kolme ihmistä. Kaikki he olivat samalla asialla, ja kaikki sanoivat oikean nimenkin.

Jatkoa seuraa


Ensimmäisen kirjajulkaisun alla kihissyt jännitystila ei ole palannut enää ihan vastaavana vatsanpohjaan, mutta jonkin asteista jännitystä Kujanpää edelleen kokee. Pitkän työn asettaminen alttiiksi arvostelulle tuntuu kutkuttavalta ja aiheuttaa epävarmuuden tunteen. Mitä, jos tästä ei tykätäkään?

Ja entäs, jos kirja ei päädykään lukijoiden käsiin ja kirjastojen hyllyille? Työssään kirjastonjohtajana Kujanpää tunnistaa kirjauutuuksien loputtomuuden.

–Kun kirjalistaa tutkii, jokaisesta kirjasta on jokin kehu ja suositus.

Kujanpää palkittiin Minä ja Muro -kirjasta Junior Finlandialla vuonna 2009. Meriittiä käytetään edelleen mainonnassa, eikä se Kujanpäätä haittaa. Onhan hän yhä ylpeä saatuaan merkittävimmän kotimaisen lastenkirjallisuuden palkinnon, vaikka se asettikin tiettyjä suorituspaineita.

Tuottelias tekijä on jo miettinyt seuraavia juonikuvioita, mutta ei raota niitä vielä tässä vaiheessa. Juonilla kun on tapana elää ja muuntua kirjoitusvaiheeseen asti, ja hyvä niin.

Mari Kujanpään kirjallinen tuotanto


Hilda ja Tilda Salatun maassa, 2003

Hilda, Tilda ja tohtori Urhean pelkokuuri, 2006

Minä ja Muro, 2009

Emman salainen toive, 2016

102 askelta mummilaan, 2018

Akselin suru, 2020