PÖYTYÄ/Riihikoski. –Kunnanhallituksessaäänet menivät tasan ja minä voitin työpaikan arpajaisissa. Se oli marraskuussa vuonna 1976, 44 vuotta sitten, Pöytyän teknisen toimiston toimistosihteeri Hellevi Kulmala naurahtaa.
Hymy on herkässä, sillä päässä kukkahattu niin kuin tädeillä kuuluukin ja edessä eläkepäivät. Karjalaista sukua oleva Kulmala tosin vaikuttaa ihmiseltä, jolla on hymy herkässä muutekin.
Neljässä vuosikymmenessä työ on muuttunut paljon. 1970–luvulla töitä tehtiin mekaanisella kirjoituskoneella ja laskukonetta veivattiin kammella.
–Tosin silloin olivat ympyrätkin pienemmät. Kunta oli pienempi ja esimerkiksi vesilaitoksella asiakkaita vain kaava-alueella, Kulmala kertoo.
Tietoa koneesta
Iso muutos töihin tuli 1980–1990-lukujen vaihteessa, kun töitä alettiin tehdä tietokoneilla.
–Pitkällä tähtäimellä se helpotti töitä, mutta alussa oli iso homma syöttää kaikki tiedot koneelle.
Eivät tietokoneet Kulmalaa kuitenkaan pelottaneet. Niihin hän oli tutustunut jo Turun kauppaopistossa, mistä valmistui saman vuonna kun tuli Pöytyälle töihin.
–Kauppa-opistossa oli kaapin kokoinen tietokone ja basicia sillä kovasti opeteltiin. Ei niistä kukaan ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, Kulmala naurahtaa.
Pöytyällä tehtiin ensimmäinen kuntaliitos vuonna 2005, kun Karinainen ja Pöytyä löivät hynttyyt yhteen, neljä vuotta myöhemmin kimppaan tuli vielä Yläne.
–Työt lisääntyivät eli kai siinä tehokkuutta saatiin. Ongelma kuitenkin on, ettei koko suurta kuntaa voi samalla tavalla tuntea kuin pienempää, Kulmala sanoo. Toisaalta pitkästä työurasta on suuri apu, on paljon hiljaista tietoa.
Mukavia työkavereita Kulmala kiittelee, erityisesti sitä, että teknisellä on töissä kaikenlaista porukkaa: miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja.
–Onhan tämä näköalapaikka pöytyäläisten elämään. Toisaalta asiakaspalvelusta on tullut haasteellisempaa. Ihmiset tahtovat olla ärhäkämpiä kuin ennen. Esimerkiksi valtion teiden kunnosta valitetaan paljon tekniseen, vaikka emme mahda niille mitään niin kuin emme runsaille sateillekaan.
Aikaa lastenlapsille
Tulevia tekemisiään Kulmala ei ole ehtinyt paljon miettimään. Ei varmaan tarvitsekaan, sillä lastenlapsia on seitsemän. Nuorin on kaksivuotias ja vanhin kahdeksan.
–Ilmoittauduin myös sukututkimuskurssille. Olen harrastanut sitä 20 vuotta. Harrastus on ollut välillä tauolla, mutta nyt aion taas aktivoitua. Ja reissuunkin aiotaan lähteä, kunhan reissuun taas pääsee, Kulmala kertoo.