Hiukan himmelimpi kurssi – Auranlaakson kansalaisopiston kurssilla valmistui kaunottaria katon rajaan

0
Kauniista lasipilleistä saa vaikka joulukuusenkoristeen.

AURA. –Tästä saa paljon onnistumisen iloa, ja tämä on myös rentouttavaa, luonnehtivat kaksoissiskokset Kaisa Auvinen ja Reetta Häkkinen himmelin tekoa Auranlaakson kansalaisopiston kurssilla.

Heidän himmeleistään tuli varsin perinteiset, sillä netistä oli tilattu 500 olkea ja mallikin oli jo isoäidin aikainen.

–Halusimme tällaisen perinteisen, joka meillä on aina ollut kotonakin. Mamma on tehnyt sen jo vuosikymmeniä sitten, ja se laitetaan joka joulu edelleen esille, Kaisa kertoi perheensä tavasta.

Erja Salmivirta oli puolestaan tuonut materiaalikseen paperi- ja lasipillejä. Koristeluun hän taas käytti erilaisia helmiä. Malleikseen hän oli valinnut tähden ja timantin, joissa riitti alkuun haasteita niin, ettei työstä meinannut tulla mitään.

– Vaikka oli kuvallinen ohje, en meinannut aluksi tajuta, mitä pitää tehdä, hän naurahti.

Ensimmäistä kertaa himmeleitä tekemässä ollut Sari Haapanen aloitti puolestaan varovasti pikkuruisilla mehupillihimmeleillä.

–Opettelen ensin perusteet kunnolla ja sen jälkeen vasta ajattelin lähteä tekemään tähteä, hän suunnitteli.

Runsaasti erilaisia käsitöitä harrastava Minna Kaunela oli ottanut oman himmelikirjansa mukaan kurssille. Hän sanoi aina haaveilleensa, että oppisi tekemään niitä, ja iloitsi nyt, kun kurssi järjestettiin. Työn alla hänellä oli isompi himmeli, johon tuli monia erilaisia malleja. Kurssin jälkeen hän uskoi jatkavansa harrastusta kotonakin.

–Tämä on luonnonläheistä ja perinteistä tekemistä, hän ihasteli.

Sari Haapasen pikkuruinen mehupilleistä tekemä himmeli oli vasta koekappale. Hän kertoi ensin harjoittelevansa ja opettelevansa tekniikan ennen kuin siirtyisi vaativampiin malleihin ja materiaaleihin.

Oljista kanelitankoihin

Himmeliin tekoon liittyy pari niksiä, jotka tekijän on syytä tietää. Etenkin, jos tekee himmelinsä oljesta.

– Olkea on liotettava ainakin puoli tuntia ennen käyttämistä ja sen kanssa käytetään aina puuvillalankaa, jotta se ei hajoa, kurssinvetäjä Tiina Rauhala opasti.

Oljen lisäksi materiaaliksi sopii lasi-, paperi- tai muovipillit. Ja kertoipa Rauhala nähneensä sellaisenkin ohjeen, jossa pillien virkaa toimittivat kanelitangot ja koristeiden tähtianikset. Pillinsä voi valmistaa myös itse, ja raaka-aineen lähteeksi käy vaikka vanha kirja.

–Kirjan sivu kierretään ensin sukkapuikon ympäri, minkä jälkeen se liimataan ja vielä lakataan, Rauhala vinkkasi.

Työtä aloittaessa on tärkeää, että oljen tai pillin osat leikataan oikean mittaisiksi. Olkea työstettäessä on oltava myös tarkkana, ettei narua vedetä liian tiukaksi, sillä olki ei silloin pysy suorassa ja se saattaa myös haljeta.

Rauhalan mukaan himmeleiden parissa työskenteleminen vaatii lisäksi kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, jotta oikean pituiset pillit tulee sijoitetuksi oikeisiin paikkoihin.

Kaisa Auvinen esitteli ylpeänä elämänsä ensimmäistä himmeliä. Aikaa hän laskeskeli sen tekemiseen kuluneen noin kaksi ja puoli tuntia.

Juhannuksena himmeli heitetään kokkoon

Himmeli on Rauhalan mukaan lähtöisin Keski-Euroopasta, josta se on kulkeutunut Ruotsin kautta Suomeen jo vuosisatoja sitten. Himmelit tehtiin ennen vanhaan aina rukiinkorresta, ja niitä alettiin valmistaa sadonkorjuun jälkeen.

–Se oli etenkin nuorten tyttöjen tehtävä, ja niitä tehtiin saunassa, jossa oli kosteaa.

Himmeleissä tärkeää oli niiden koko, sillä mitä suurempi, sitä parempi sato seuraavana vuonna. Juhannuksena himmelit olivat työnsä tehneet, ja ne heitettiin silloin kokkoon.

–Nykyäänhän niitä pidetään esillä ympäri vuoden, koska säilytystiloja ei ole enää sillä tavalla, Rauhala tiesi myös kertoa.