Kuukausi sitten halusin pysäyttää somen. Aikasyöpöksikin taisin sitä haukkua tai ainakin voimakkaasti arvostella. Voimani tunnossa kirjauduin ulos Facebookista, Instagramista ja myös Snapchatista. Twitteriä en ole edes käyttänyt, sillä en koe olevani tarpeeksi fiksu tai kaupunkilainen sen käyttöön. Facebook on syönyt aikaani hetkittäin paljonkin, Instagram aika paljon vähemmän ja Snapilla pidin lähinnä yhteyttä toiseen teinityttäreen. Itse asiassa enemmän kirjoitettuun sisältöön keskittyvä naamakirja on noista joka tapauksessa eniten mieleeni.
Mutta mutta… vaikka Facebook on hauska kavereiden tietotoimisto, syö se aikaa ja resursseja aivan valtavasti. Somettoman kuukauden aikana olen kuunnellut enemmän musiikkia, äänikirjoja ja lukenut. Kiireetön aika perheen ja etenkin tyttären kanssa on kasvanut ja vaimon kanssa on puhuttu muustakin kuin kauppalistasta. Puutarhatyöt ovat sujuneet mallikkaammin, kun en ole ensin räpeltänyt kännykkää tunnin verran ja sitten huomannut, että pitääkin laittaa jo tytär nukkumaan.
Suurin someton mahtavuus on ollut iltaisin sängyssä. Eikä tätä nyt pidä siis ymmärtää väärin, sillä tämä ei ole mikään räävitön kolumni. Nimittäin somen räplääminen sängyssä lyhentää ihmisten yöunia huomattavasti. Olen kuullut, että huomattavan moni menee ”nukkumaan”, mutta käytännössä kuitenkin räplää kännykkää sängyssä helposti tunninkin ja niin yöunet jäävät lyhyemmiksi. Ehkäpä se ruudun valokin vaikuttaa joihinkin tappisoluihin kielteisesti ja aivot haluavat virkistyä. Melatoniinia imetään purkeista kuin kimalaiset, vaikka pitäisi vaan rauhoittaa aivot ruutuärsykkeiltä riittävän ajoissa ennen nukkumaan menoa. Mainio vinkki on ennemmin lukea vaikka jotain venäläistä klassikkokirjaa, kuten Dostojevskia, niin uni tulee varmasti jo muutaman sivun jälkeen.
Suurin muutos somettomuuteen on varmasti oikea yhteydenpito ystäviin. Somessa on paljon ”ystäviä”, mutta aidot ystävät tarvitsevat myös aitoa huomiota. Viestittely ja hyvät puhelinkeskustelut ovat kuukauden aikana selvästi lisääntyneet ja niin on yleinen aktiivisuuskin. Tämän kolumnin kirjoittaminenkin kävi nopeammin, kun en ensin erehtynyt someen. Jotain ruutua on kuitenkin tullut tilalle, sillä Leijonan luola on saanut uuden kauden ja se on ollut selvää some-subutexia minulle. Mutta ehkä se sallitaan. En nyt ainakaan vielä ole kirjautunut takaisin Facebookiin. Katsottaisiinkos sitä vaikka hieman kesemmällä.
Kirjoittaja:
toimituksen avustaja
Tuomas Honkasalo
tuoveli@gmail.com