Turun uusi tuomiorovasti Aulikki Mäkinen korostaa arjen kristillisyyttä

0
Turun uusi tuomiorovasti Aulikki Mäkinen on kotoisin Tarvasjoelta. Työuransa hän on tehnyt Saksassa ja Kuopiossa. Turkuun tulo tuntuu Mäkisestä kotiinpaluulta. Kuva: Jussi Vierimaa.

TURKU. Turun tuomiorovastina huhtikuussa aloittaneella Aulikki Mäkisellä on kotiinpaluufiilis. Pitkään Saksassa ja vielä pidempään Kuopiossa asunut Mäkinen on melkeinpä hämmästynyt, miten ihmeellisen nopeasti Turkuun kotiutuminen ja tuomiokirkkoseurakuntaan sujahtaminen on tapahtunut.

–Kun aikanaan tulin Saksasta Kuopioon, sopeutuminen oli hankalampaa. Mutta nyt olen tullut takaisin kotiin ja omaan kieleen, Tarvasjoelta lähtöisin oleva Mäkinen iloitsee.

Hän vietti Saksassa 11 vuotta väitöskirjaa valmistellen ja toimien ulkosuomalaispappina. Kuopiossa puolestaan vierähti 16 vuotta ensin tuomiokapitulin kasvatuksen hiippakunnan sihteerinä ja vuodesta 2011 alkaen Männistön seurakunnan kirkkoherrana.

–Olen aina tuntenut lukkarinrakkautta Saksaa kohtaan. Vanhin veljenikin opiskeli Saksassa ja minä opin kielen ollessani opiskeluaikana kaksi kesää siellä töissä, Mäkinen sanoo ja kertoo Itä-Saksaan liittyvän tutkimuksen olleen kuumimmillaan silloin, kun hän ryhtyi valmistelemaan väitöskirjaa.

–Se oli aikaa, jolloin Berliinin muuri oli murtunut ja DDR:n arkistot avautuneet.

Kuopion Mäkinen toteaa olevan monella lailla ihana kaupunki ja hyvä lapsiperheille. Mutta savolaiseksi ei hänen mukaansa voi tulla, vaan savolaiseksi synnytään. Tarvasjoelle Mäkisellä on edelleen vahvat siteet. Hän määrittelee suhteensa synnyinpitäjään rakkaussuhteeksi.

–Tarvasjoki on hieno paikka. Olen aina arvostanut sitä, miten Tarvasjoella päättäjät pystyivät yli puoluerajojen rakentamaan yhteistä hyvää. Edelleen siellä on voimakas yhteisöllisyys, talkoohenki ja kaunis yhteishenki, joka ei ole ulossulkevaa vaan johon pääsevät myös muualta tulevat mukaan.

Ensimmäinen nainen pitkässä ketjussa

Kuntaliitosta ja kappeliseurakunnan lakkautusta Mäkinen ei liikaa surisi.

–Vaikka hallinnolliset rajat muuttuvat, paikallinen identiteetti ei muutu eikä tarvitse muuttua, hän sanoo ja muistuttaa, että hallinnolliset rajat ovat aina muuttuneet ja tulevat edelleen muuttumaan.

–Niihin ei pidä jäädä kiinni.

Mäkinen kehottaa olemaan ylpeä kotiseudusta ja rakentamaan sitä edelleen niin, että paikkakunnalla on hyvä elää. Hänellä itsellään on tuomiorovastina tehtävä rakentaa ja kehittää evankelisluterilaista kirkkoa.

–Tuomiorovastin virka on mielenkiintoinen ja ihan toisenlainen kuin olin ajatellut tai kuin tavallinen kirkkoherran virka. Erityiseksi sen tekee tuomiokirkko, joka antaa valtavat mahdollisuudet tavoittaa myös ihmiset, jotka eivät muuten ole osa seurakuntaa.

Tuomiokirkkoseurakunta toimii myös paljon yhteistyössä Turun kaupungin kanssa. Mäkinen toteaakin työnsä olevan hengellisen seurakuntatyön ja kirkon kehittämisen lisäksi verkostoitumista.

Virassaan Mäkinen on järjestyksessä 53. ja ensimmäinen nainen. Kaikkiaan tuomiorovasteina on nyt neljä naista. Se että nainen valittiin Turun tuomiorovastin virkaan, kertoo Mäkisen mukaan vain maailman muuttumisesta. Oman roolinsa hän näkee yhtenä pienenä osana pitkää jatkumoa. Virka on ollut olemassa 1340-luvulta alkaen, mikä herättää Mäkisessä enemmän ajatuksia kuin tuomiorovastien sukupuoli.

–Turun tuomiorovastin virka on hieno. Se on Suomen toiseksi vanhin.

Kirkon tehtävä rakentaa siltaa

Seurakuntaelämää eri paikoissa nähneen Mäkisen mukaan ihmiset ovat hyvin samanlaisia kaikkialla ja heitä yhdistää kaikkialla samanlaiset peruskysymykset.

–Ihmiset kysyvät, rakastetaanko minua ja onko minulla ihmisiä, joita rakastaa. Jokainen tarvitsee perustoimeentulon ja kaikki kaipaavat elämälleen mielekkyyttä ja tarkoitusta. Se yhdistää seurakuntalaisia ja myös niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon.

Mäkisen mukaan kirkon tehtävä on rakentaa siltaa näiden kysymysten ja Jumalan välillä. Hän uskoo jumalanpalveluksen pysyvän osana seurakuntaelämää, mutta sen rinnalla hän näkee muitakin hengellisyyden muotoja kuten pyhiinvaelluksia, retriittejä ja meditaatiota, jotain, jolla on kosketuspintaa ihmisten omaan arkeen.

Myös diakoniatyölle Mäkinen näkee jatkuvaa tarvetta.

–Ihmisten avuntarve ei katoa.

Korona-aikana on Mäkisen mukaan ollut paljon arjen kristillisyyttä, mutta siitäkin huolimatta seurakuntalaisten kanssa käydyissä keskusteluissa esiin on noussut yksinäisyyttä, taloudellisia huolia ja kaipuuta tulla yhteen.

–On hyvä muistaa, ettei tämä aika ole kaikille poikkeuksellista vaan moni elää muutenkin yhtä suljettua elämää, Mäkinen huomauttaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here