Haastava vuosi päättyi Elisenvaaran ylioppilaiden juhlahumuun

0
Väistötiloissa opiskelusta ja koronapandemiasta selvinneet Elisenvaaran lukion ylioppilaat saivat tutkintotodistuksensa Kyrön koululla lauantaina. Kuva: Katriina Reijonen

PÖYTYÄ/Kyrö. Elisenvaaran lukiossa iloittiin, sillä keventyneiden koronarajoitusten vuoksi lauantain lakkiaisiin voitiin ottaa lihaa ja verta olevia todistajia juhlistamaan tuoreiden ylioppilaiden kanssa kolmevuotisen urakan päättymistä. Alkujaan läheisille oli tarjolla vain videoyhteyttä, mikä tietysti harmitti opiskelijoita.

Uuden ylioppilaan puheen pitänyt Jasmin Lehtilä nosti esiin, miten opiskelua ovat värittäneet niin väistötilat kuin koronapandemiakin. Monet perinteiset lukiotaipaleeseen kuuluvat perinteet ovat peruuntuneet maailmanlaajuisen kriisin vuoksi. Kevätjuhla ilman läheisiä tuntui olevan viimeinen niitti.

Juhlapuheeseen pahan olonsa vuodattanut Lehtilä huomasi, että mustanpuhuva mutta totuudenmukainen käsikirjoitusluonnos ei helpottanut taakkaa eikä tuntunut olevan esittämiskelpoinen.

–Meitä harmittaa ja meitä saa harmittaa, mutta minä olen päättänyt olla kiitollinen, Lehtilä totesi ja kannusti muitakin kiitollisuuteen.

–Kukaan ei pääse eroon negatiivisista tunteista purkamalla niitä ympäristöönsä.

Lehtilä vertasi lukion päättymistä välilaskuun. Koneesta poistuu matkustajia, joiden kanssa on lennetty pitkään yhdessä. Matkan päätepisteestä ei ole täyttä varmuutta, ja matka voi yllättää. Keväällä valmistuvien läheisten kannattaa kuitenkin luottaa siihen, että matka päättyy hyvin ja jokainen löytää lopulta tien kotiin.

Vihdoin valmistumassa

Lomautuksista, väistötiloista ja koronasta huolimatta oppimista tapahtui läpi tämänkin, historian kirjoihin jäävän lukuvuoden.

–Kieltäydyn suhtautumasta haasteisiin kielteisesti. Ainakin näin jälkikäteen, rehtori Ari Höyssä totesi.

Höyssä kiitteli kaikkia tasapuolisesti jaksamisesta. Höyssä aloitti abiturienttien ryhmänohjaajana kolme vuotta sitten, mutta luovutti leiviskänsä kaksi vuotta sitten Aino Hallamurrolle. Hallamurto onnitteli puheessaan jokaista 39 tuoretta ylioppilasta, joista osa oli hänelle tuttuja peruskoulusta.

–Kotona saatetaan ajatella, että tässä ”jo” ollaan, mutta luulen, että abiturienttien mielestä tässä ”vihdoin” ollaan.

Ryhmänohjaaja Kati Kämäräinen luki riemuylioppilaan, vuonna 1971 Elisenvaarasta ylioppilaaksi valmistuneen Pirjo Björkmanin puheen. Riemuylioppilaat osallistuivat juhlaan etäyhteyden välityksellä, kuten moni muukin. Perjantaina tehdyn päätöksen mukaan jokainen ylioppilas sai tuoda kaksi läheistä Kyrön koulun saliin juhlaa seuraamaan.

Vuoden 1971 ylioppilaat olivat viimeinen erä vanhan tavan mukaan kirjoittaneita, joista 10 prosenttia tuli hylätyksi. Maailma on Björkmanin mukaan muuttunut vuosikymmenten aikana monin tavoin.

–Te olette milleniaaleja, diginatiiveja. Teillä on uudet, erilaiset haasteet, Kämäräinen siteerasi Björkmania.

Vaikka haasteet ovat toiset, yksi asia nuoria ja ikääntyneitä ylioppilaita yhdistää: Elisenvaaran henki.


Haverilaiset Kaapo Lahtinen, Salla Kujanpää ja Leevi Jälkö ovat olleet koulukavereita esikoulusta asti.

Rankkaa juhlintaa tiedossa

PÖYTYÄ/Kyrö. Haverilaiset Kaapo Lahtinen, Salla Kujanpää ja Leevi Jälkö pohtivat, mahtoiko lauantai sinetöidä 12 vuotta jatkuneen koulutoveruuden. Lahtinen ja Jälkö ovat hakeneet samoihin opiskelukaupunkeihin, joten periaatteessa tiivis kanssakäyminen voi jatkua.

Haverilaiskolmikko kiitteli Elisenvaaran antaneen hyvät eväät, mutta muistutti, että oppiminen on paljon itsestä kiinni.

–Kannattaa lukea jo kurssien aikana, eikä jättää lukemista viime tinkaan, Jälkö neuvoo tulevia lukiolaisia.

–Muuten saa jännittää vähän enemmän koetuloksia, Lahtinen komppaa.

Entä onko lukiotaipaleeseen mahtunut myös erityisiä kohokohtia?

–Tämä on ollut kolme vuotta yhtä kohokohtaa, Lahtinen ja Jälkö virnistävät.

Lähitulevaisuuden suunnitelmat olivat selvät, kiitos koronan ja tiukkojen kokoontumisrajoitusten, joiden pohjalta sukulaisten ja tuttavien kahvittamista oli suunniteltu.

–Seuraavat kaksi päivää rankkaa juhlimista, Lahtinen karrikoi.

Oripääläinen Melissa Lainoja ja pöytyäläiset Taimi ja Terho Marttila katsovat helpottuneina tulevaisuutta kohden. Yksi elämänvaihe on nyt takana.

Oripääläinen Melissa Lainoja ja pöytyäläiskaksoset Taimi ja Terho Marttila olivat tyytyväisiä todistuksiinsa. Marttilat olivat pitäytyneet kirjoitussuunnitelmissaan, Lainoja taas vaihtanut ylioppilaskoeaineita varmistuttuaan siitä, mihin haluaa opiskelemaan.

Kolmikko oli vielä epätietoinen siitä, mitä syksy tuo tullessaan. Jos koulutuspaikka ei aukea, välivuosi ei kaada maailmaa.

Murehtimisen he halusivat sysätä muutenkin syrjään, sillä lauantai oli heille suuri päivä. Pitkä urakka oli vihdoin ohi.

–Etäopetus oli aika uuvuttavaa, sillä meillä oli monta etäopetusjaksoa, syksylläkin kaksi. Mutta kyllä siihen vähän jo tottui, Taimi Marttila pohti.
Katriina Reijonen