Aurajoen matkailutie sai liikunnallisen tulikasteen lauantaina polkaistussa pyöräilytapahtumassa. Jokivarsimaisemat keräsivät pyöräilijöitä suitsutusta, mutta tien luokaton kunto sai ansaittuja harmitteluja osakseen.
Vanhan ja kapean väylän pinta on paikoin ylenpalttisen kehno, mutta sama pätee lukemattomiin muihin vastaaviin maanteihin. Rappeutuneiden päällysteiden korjausvelka on revennyt kohtuuttomaksi.
Aurajoen matkailutietä polkevan matkanteko sujuu Turusta Liedon asemalle jouhevasti pitkin kelvollista pyörätietä, mutta sen jälkeen kevyen liikenteen väylää on tarjolla vain niukasti taajamapaikoissa. Maantien reunassa kulkijaa kutsuu kapea ja lohkeillut kaistale ojan vieressä.
Malttia ja varovaisuutta vaaditaan sekä moottoriliikenteeltä että omin lihasvoimin liikkuvalta. Liikkeellä oltaessa on terveellisintä keskittyä maisemien ihastelun sijasta omaan kulkemiseen ja muun liikenteen seurantaan. Ohitustilanteessa vastuu lepää aina autoilijan harteilla. Malttia ja joustavuutta tarvitaan puolin ja toisin.
Kevyen liikenteen väylien lisääminen on kustannustehokkainta liikuntapaikkarakentamista yleisen kansanterveyden kannalta, liikenneturvallisuuden paranemisesta puhumattakaan. Siihen satsataan valitettavan niukasti. Normaalin arkiliikunnan suosio kasvaa, jos sille luodaan suotuisat, turvalliset olosuhteet. Toivottuun tavoitteeseen yltäminen edellyttää konkreettisia toimia.