Puikko nenään ja menoksi

0

Tein sen jo varmaan kahdettakymmenettä kertaa. Nimittäin koronatestin viime tiistaina. Tulos tuli jälleen takaisin negatiivisena, joten omaehtoinen karanteeni päättyi siihen paikkaan. Tuo omaehtoinen karanteeni on itse asiassa varsin mielenkiintoinen tapaus. Ulkomailta tullessa omaehtoiseen karanteeniin ”on jäätävä” tai muuten seurauksena voi olla pakollinen karanteeni. Se siitä omaehtoisuudesta siis.

Suomessa tuntuu vallitsevan ajatus siitä, että säännöt on tehty noudatettaviksi. Parin päivän päästä maahan saapumisesta sairaanhoitaja jo soittelikin minulle, joskohan varattaisiin koronatestiaikaa. Vaan toinen on tilanne Hollannissa, jossa asun suurimman osan vuodesta. Siellä karanteenisuositus on lähinnä vitsi, jolle on helppo nauraa ja jonka toteutumista ei kukaan valvo. Eräässä kyselyssä 75 prosenttia vastaajista myönsi, etteivät jää karanteeniin Hollantiin saapuessa.

Vaikka sääntöjä noudattaisi, joskus on kuitenkin hyvä kyseenalaistaa niitä. Keväällä nimittäin totesin, että sääntöjen kirjaimellinen noudattaminen voi johtaa varsin järjenvastaisiin tilanteisiin. Eräänä päivänä tunsin pientä kipua kurkussa ja olonikin oli aika voimaton. Tuttuun tapaan varasin tietysti viipyilemättä ajan koronatestiin. Ja ei muuta kuin karanteeniin odottamaan tuloksia, jotka tulivat takaisin negatiivisena hyvinkin pian.

Negatiivinen testitulos onkin yksi harvoja iloja pandemian aikana. Tällä kertaa syy oli se, että saatoin sen turvin lähteä illalliselle kaverini luo. Maittavan pitsan ja sitäkin maittavampien viinilasillisten jälkeen oli aika suunnata kotiin. Sängyssä minuun iski kuitenkin merkillinen kylmyys, oksetus, ja lihassärky. Ensimmäinen ajatukseni oli, että viinilasillisia meni yksi liikaa. Kuumemittari kuitenkin kertoi lämpötilan nousseen 38 asteeseen, joten tulin toisiin aatoksiin: nyt minua vihdoin lykästi, korona on iskenyt. Jälleen oli syy mennä ottamaan puikkoa nenään.

Tulos oli kuitenkin pieni pettymys: ei ollut koronaa tälläkään kertaa. Kun samalla viikolla aioin matkustaa Hollannista Saksaan, totesin, että jätän testin tällä kertaa väliin. Tuskin se nytkään lykästää, ajattelin. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä ei kukaan siellä rajalla mitään kysellyt. Kaiken kukkuraksi säästin toistasataa euroa, jotka viralliseen dokumenttiin olisivat uponneet. Nenäkin sai levätä pitkästä aikaa.

toimituksen avustaja
Veeti Nurminen
veeti.nurminen1@gmail.com

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here