Sinnikkyys vei Annika Hartikan unelma-ammattiin näyttelijäksi

0
Vaikka Annika Hartikka on asunut viimeiset vuodet Tampereella ja Helsingissä, siteet Kyröön ovat edelleen vahvat. Koronavuoden hän onkin pääosin viettänyt kumppaneineen Rahkion piilopirtillä.

PÖYTYÄ/Rahkio. Metsäisen piilopirtin pihassa odottaa auringon kanssa kilpaa säteilevä nuori nainen. Aurinko on jäädä toiseksi, sillä Annika Hartikalla on iso syy iloon. Tämän viikon perjantaina hän valmistuu teatteritaiteen maisteriksi ja töitäkin näyttelijänä on jo tiedossa.

Teatterikorkeakouluun pääsy vaati aikanaan sinnikkyyttä ja muutama mutkakin oli matkalla tehtävä. Neljännellä yrittämällä sisäänpääsy oli jo lähellä, ja viidennellä se onnistui.

–Ehkä viimeisellä kerralla osasin ja uskalsin olla ihan oma itseni, Hartikka sanoo ja arvelee senkin olleen ratkaisevaa, että hänellä jo oli mielekkäältä tuntuva opiskelupaikka Hämeenlinnassa vaatemuotoilun parissa.

Viidenteen yrittämään Hartikan sisuunnutti hylky Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutuksesta. Neljännellä yrittämällä Teatterikoulun silloinen professori Hannu-Pekka Björkman oli antanut ”avaimet sisäänpääsyyn”.

–Hän sanoi, että Annika, sinulla on kaikki ainekset, mutta näyttelet mielikuvaa näyttelijästä.

Oivallettuaan Björkmanin palautteen Hartikasta tuli yksi niistä 12:sta, jotka yli 1200 hakijasta valittiin himoittuun koulutukseen. Kuluneet viisi vuotta ovat Hartikan mukaan olleet intensiivisiä, hektisiä ja rankkoja, mutta hänen tähänastisen elämänsä hienoimpia.

Öljysheikistä Katri Helenaksi

Kyrössä kasvanut, Elisenvaaran lukiossa opiskellut ja Auranmaan Viikkolehden SMASH-palstallekin kirjoittanut Hartikka harrasti nuorempana pesäpalloa ja tanssia. Näytteleminen oli aina ollut suuri unelma, tuolloin se oli vielä sivuroolissa. Opiskeluaikana Hartikka on muun muassa tehnyt kesäteatteria Hyvinkään Ridasjärvellä ja ensi syksynä saa ensi-iltansa Samppa Batalin ohjaama elokuva, jossa tuoreella näyttelijällä on naispääosa.

–Toivon, että saan tehdä monipuolisesti teatteria ja elokuvaa, Hartikka haaveilee, mutta toteaa, että juuri tällä hetkellä halu tehdä teatteria ja palo kohdata yleisöä on kovempi.

Osansa tähän on koronapandemialla, joka oli vähällä viivästyttää valmistumista. Taiteellisen lopputyönsä Hartikka teki Kristian Smedsin Kotkan kaupunginteatterille ohjaamassa Karpolla on asiaa -näytelmässä, jossa hänellä on muun muassa Nilsiän öljysheikin rooli. Näytelmälle suunniteltua teatterikiertuetta on koronan vuoksi jouduttu lykkäämään ja supistamaan.

–On surullista, miten paljon korona on vaikuttanut kollegoihin, töihin ja tähän koko alaan, Hartikka huokaa.

Valmistuminen osuukin vaikeaan saumaan, mutta Hartikka on ollut onnekas. Syksyllä hän suuntaan Lahteen Teatteri Vanha Jukoon, jossa on mukana Lahden dopingskandaalia käsittelevässä näytelmässä. Tämän lisäksi hän esiintyy Teatteri Jurkassa The Punchline -tragikomediassa, joka on alkujaan Teatterikorkeakoulun tuotantoa.

–Minulle on sanottu, että olen näyttelijänä herkkä. Itse ajattelen, että se herkkyys on herkkyyttä aistia yleisöä ja vastanäyttelijöitä, Hartikka sanoo ja kertoo rakastavansa myös komediaa, jota hän on paljon tehnytkin.

Unelmarooleja hänellä on useita klassikkonäytelmistä vahvoihin henkilökuviin.

–Olisi ihanaa tehdä esimerkiksi Katri Helena, jos joku sellaista elokuvaa suunnittelisi, Hartikka sanoo ja kertoo pyrkineensä myös Kikan rooliin.

Hän tunnistaa hyvin satunnaisen katselijan huomion siitä, että Suomessa elokuvissa ja TV-sarjoissa esiintyvät näyttelijät voi melkein laskea kahden käsin sormin.

–Aina ei näyttelijät ole ohjaajan valittavissa vaan esimerkiksi tuotantoyhtiöltä voi tulla toive tunnetuista näyttelijöistä, Hartikka sanoo ja myöntää tämän olevan alalle pyrkivälle haastavaa.

–Meillä on paljon upeita näyttelijöitä, joten olisi ihanaa, että heitä uskallettaisiin käyttää. Toisaalta ei sillä, etteivätkö ne, jotka tekevät paljon, sitä ansaitsisi. Esimerkiksi Krista Kosonen sekä monet muut suomalaiset näyttelijät ovat todella inspiroivia ja tekevät paljon töitä rooliensa eteen. Ja roolitus tapahtuu lähes aina koe-esiintymisten kautta.

Me Too toi turvaa

Hartikka katsoo paljon elokuvia ja sarjoja ja kertoo ihailevansa useita näyttelijöitä. Lapsuuden idolinsa Laura Birnin hän rohkaistui pyytämään kumminäyttelijäkseen. Birniltä Hartikka kertoo oppineensa, että nimekäskin näyttelijä voi olla maanläheinen ja jalat maassa oleva tavallinen ihminen.

Hartikan opiskeluaikana levisi Me Too -kampanja, jonka hän kokee tuoneen alalle paljon hyvää.

–Nuorempana ajattelin, että näyttelijän täytyy olla rohkea ja uskaltaa olla alasti. Nyt tiedän, että minulla on kaikki oikeus päättää itse, enkä ole yleistä riistaa.

Hartikan mukaan asioista on puhuttu paljon ja opiskelijoille on opetettu, että kaikkea saa kysyä ja kyseenalaista ja että kannattaa olla rehellinen omille tunteille.

–Vaikka olen nuori nainen, astun turvallisin mielin tälle alalle, sillä tiedän, että minua kyllä kuunnellaan.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here