AURA. Nykyään on moni asia paremmin kuin ennen, mutta talojen paikat ei. Ennen talot rakennettiin rinteeseen ja pelloilla kasvoi viljaa, nykyään talot rakennetaan pelloille ja pihoilla kasvaa nurmikkoa.
Kun Aurajoen matkailutien kulkija ylittää Liedon ja Auran rajan, hän saapuu Laukkaniityn kylään. Laukkaniityntien varrella aivan joen rannassa sijaitsee Vähätalon tila – on sijainnut jo satoja vuosia.
Rinteeseen rakennettuun pihapiiriin kuuluu vanhan kivinavetan lisäksi paljon muitakin punamullattuja ulkorakennuksia. Pihaan astuessa tulee välittömästi olo, että ennen talot osattiin rakentaa paikkoihin, joissa maisemat ovat kohdallaan ja jotka henkivät rauhaa.
Vähätalon tila, jonka moni auralainen tuntee edelleen Hannulana tilaa suurimman osan 1900-lukua asuttaneen Hannulan suvun mukaan, on ollut Mäkilän perheen koti vuodesta 2017.
–Näin Janin serkun kaupassa, joka sanoi, että tämä talo on tullut myyntiin. Kun tulin pihaan, tiesin, että tämä on meidän paikka ennen kuin olin käynyt edes sisällä, Jenni Mäkilä kertoo.
Maata tilalla ei ole kuin parisen hehtaaria, laitumiksi on vuokrattu naapureilta lisämaata.
Vain alkuperäistä
Koska talo on vanha ja alkuperäinen, taloon on perheen iloksi ja harrasteeksi hankittu myös monenlaisia suomalaisia alkuperäisrotuja: suomenhevosia, Ahvenanmaan lampaita, suomenvuohia. Kaikki Suomen karussa ilmastossa sitkastuneita alkuperäisrotuja.
Ahvenanmaan lampaan kohdalla tasa-arvo on viety eläinmaailmassa harvinaisen pitkälle, sillä noin 20 prosenttia uuhista eli naaraspuolisista lampaista kasvattaa sarvet.
Kesällä tilalle on todennäköisesti tulossa myös kanoja.
–Asumme 300 vuotta vanhaa tilaa, joten alkuperäisrodut sopivat meille. Sitä paitsi suomalaiset rodut ovat helppohoitoisia ja kestäviä, Jenni Mäkilä kertoo.
Eläinten läsnäolo rauhoittaa ja tallihommia tehdessä on hyvä antaa ajatusten lentää.
Joogaa lampaiden kanssa
Eläinten rauhoittavaa vaikutusta on tarkoitus hyödyntää kesällä myös joogaamalla. Lammasjooga on nimensä mukaisesti joogaa, joka tehdään lampaiden kanssa laitumilla.
–Monelle kaupunkilaiselle jo pelkkä eläimen läsnäolo voi olla eksoottinen kokemus. Ja mikäs sen hienompaa kuin rauhoittua joogaamaan lampaiden seassa kauniissa maalaismaisemassa, Jani Mäkilä kertoo.
Lammasjoogaa tulee vetämää ulkopuolinen henkilö erikseen sovittuina päivinä.
Lammasjoogaa on Suomessa harrastettu jo vuosia. Se asettuu pitkään jatkumoon erilaisia tapoja joogata. On naurujoogaa, saunajoogaa ja vuohijoogaa.
Eläinten kansa joogatessa on hyvä ottaa mallia hetkessä elävistä eläimistä ja unohtaa huomisen kauppalista. Uteliaana ja luottavaisena eläimenä lammas sopii hyvin joogaajan kaveriksi.
Katsoa saa, syöttää ei
Tilan laitumet sijaitsevat molemmin puolin Aurajokea, joten perinnemaisemaa hoitavia hevosia ja lampaita pääsee myös satunnainenkin ohikulkija ihailemaan. Syöttää eläimiä ei kuitenkaan saa.
Vaikka talossa on monenlaista huolehdittavaa, Jenni Mäkilä ei pidä karvaisia kavereita työläinä.
–Hevosten hoitaminen ja niillä ratsastaminen on perheen yhteinen harrastus ja alkuperäisrodut ovat melko helppohoitoisia. Ei eläinten hoitaminen tunnu työläältä vaan harrastukselta niin kuin sen pitkääkin, Mäkilä painottaa.
Matkailutien tapahtumien aikaan talon lapset pitävät pihapiirissä pop up -kioskia ja vuohet pääsevät pihaan ihmettelemään kulkijoita.