Muistot saattavat olla hyviä tai myös huonoja, mutta yleensä parhaat muistot liittyvät kavereiden kanssa tehtyihin asioihin.
Vuosina 1930–1969 toimineen Pennin koulun vanhat oppilaat kerääntyivät viime keskiviikkona Mimosa Helanderin nykyään omistaman koulun pihalle muistelemaan ja kohtaamaan toisiaan.
–Mimosa laittoi jotain Pennin kouluun liittyvää Facebookiin ja minä kommentoin sinne, että tämä on minun vanha kouluni. Hän kertoi, että olisi mielenkiintoista kuulla muistoja kouluun liittyen. Moni muukin oli kommentoinut Pennin koulua omaksi vanhaksi opinahjokseen ja muutaman vaiheen kautta sitten päätimme järjestää tällaisen muistelutapahtuman, jonka määrä piti olla ensin alle 10, mutta porukkaa vaan kertyi koko ajan lisää. Nyt meitä on täällä 53, tapahtuman organisaattori Hilkka Numminen kertoi. Tapahtuman nimeksi päätettiin hauskasti Jälki-istunto.
Pennin koulu on koulutoimintansa jälkeen ollut monenlaisessa käytössä.
–Tässä on ollut asumista ja jopa peltitehdas. Koiviston bussitkin on ajettu tänne sisälle eli monenlaista koulu on nähnyt vuosien varrella. Me olemme nyt itse asuneet tässä kaksi vuotta ja suunnitelmissa on pistää tähän pystyyn pieni antiikki ja vanhan tavaran liike, Helander selvensi.
Moni jälki-istuja oli käynyt koululla viimeksi vuonna 1969, jolloin koulu lakkautettiin.
–Tässä pihalla oli iso kenttä ja kun Mimosa pohti, mahtuuko autot pihaan, niin olin ihan hämmentynyt, että kai siihen kentälle nyt autot mahtuvat. Tähänhän on kasvanut upea puutarha, mutta en sitä tietenkään tiennyt, Numminen naurahti.
Päänsärkyä numeroista
Jälki-istunnossa ei tarvinnut tällä kertaa istua hiljaa ja ryhdikkäästi, vaan monet koulumuistelot kuultiin useasta eri suusta.
Raimo Lehtonen nauratti väkeä muistelemalla noin vuodelta 1950 saamiaan koulunumeroita.
–En kaivanut esille todistuksiani, sillä niistä olisi tullut päänsärkyä. Varmaan olisi ollut ihan nitroillekin käyttöä, Lehtonen muisteli.
Tapahtuman vanhin, Martti Meskanen , 85, muisteli koulun salaperäistä huussia, josta löytyikin jotain muuta kuin sitä itseään.
–Koulun vanhemmat pojat olivat piilottaneet huussiin vähän sellaisia tietynlaisia kuvia. Mekin ne löydettiin ja se oli aika jännää. Jos olisi kiinni jäänyt, niin korville olisi tullut, Meskanen naurahti.
Sekä Meskanen että Lehtonen muistelivat silloisia opettajia vähemmän lämpimästi.
–Kuri oli kova, suorastaan preussilainen, ja muistelen itse, että opettaja puhui kyllä välillä todella rumasti. Siitä jäi pitkäksi aikaa ikävä jälki mieleen, Meskanen tunnusti.
–Opetuksen taso oli heikko ja opettajat eläkeikäisiä täällä maalla. Vääryyttä joutui kokemaan, jos ei kuulunut opettajan lempioppilaisiin, Lehtonen muisti.
–Ulkoa piti opetella paljon läksyjä ja siinä ei mielestäni näin jälkikäteen ajatellen ollut mitään järkeä, kun eihän niillä monella tiedolla tehnyt mitään. Vieläkin muistan kaikki pienet kauppalat: Ikaalinen, Imatra, Karkkila, Lohja, Loimaa, Lieksa, Toijala, Mänttä…, jatkoi Meskanen luetteloa pitkän aikaa. Hän on kantanut tätä tietoa 70 vuotta mielessään.
–Olisihan sitä aivojaan voinut muuhunkin käyttää, Meskanen naurahti.