Työnohjaus ravistelee työyhteisön voimavarat esiin – Virve Leppänen perusti Taitotelakan tarpeeseen

0
Voimavarakeskeiseksi työnohjaajaksi opiskeleva Virve Leppänen perusti Taitotelakan, jossa hän auttaa työntekijöitä löytämään uutta kipinää työhön. Kuva: Katriina Reijonen

MARTTILA. Mistä arkiseen puurtamiseen saisi lisää voimavaroja? Miten työyhteisö saadaan toimimaan niin, että jokainen yhteisön jäsen kokee itsensä kykeneväksi ja hyväksytyksi?

Työn kuormittavuuteen voidaan pureutua voimavarakeskeisellä työnohjauksella. Verrattain vähän tunnettua menetelmää tarjoaa marttilalainen Virve Leppänen, joka perusti yrityksensä Taitotelakan havaittuaan työnohjaustarvetta muun muassa opetushenkilöstön keskuudessa.

–Sellaista ammattialaa ei olekaan, jolle työnohjaus ei sopisi, Leppänen tarkentaa.

Leppänen työskentelee Salossa erityisluokanopettajana. Toimiminen erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa on opettanut Leppäselle paljon, mutta hän arvelee monen vahvuutensa olevan sisäsyntyistä. Synnynnäisten vahvuuksien ja opeteltujen vahvuuksien erottamisesta ei kuitenkaan ole varsinaisesti hyötyä, kunhan vahvuudet tunnistetaan. Eniten ongelmia vahvuuksien tunnistamisessa on yleensä yksilöllä itsellään.

–Aika paljon me ihmiset aiheutamme itse itsellemme painetta. Uupumuksen vuoksi sairaslomalle joutuneilla voi olla paljon sellaisia päänsisäisiä blokkeja, joita on tullut aiheuttaneeksi itse.

Korona-aika on entisestään lisännyt uupumusta. Tähän tulisi myös työnantajien herätä. Kun työntekijä kaatuu väsyneenä sairasvuoteelle, on tilanne karannut liian pitkälle.

Kuuntelu auttaa eteenpäin

Hyväksyvää katsetta ja eteenpäin kannustavaa asennetta on mahdollista opetella, ja siihen Leppänen myös työnohjauksessa kannustaa. Jokainen voi tehdä omasta työyhteisöstään toimivamman pienillä teoilla: tervehtimällä muita, kysymällä kuulumisia. Olemalla läsnä.

Taitotelakan palvelut räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaan. Tapaamiset voivat olla etänä tai kasvokkain. Yleensä työnohjauskertoja tarvitaan vähintään kolme, kinkkisemmissä tapauksissa enemmän.

–Toimin peilinä ja auttajana. Pyrin vuorovaikutuksen kautta kirkastamaan ohjattavan katseen tilanteeseen. Parhaimmillaan voin auttaa näkemään uusia näkökulmia.

Leppänen ei tarjoa valmiita vastauksia, eikä rakenna siltoja työyhteisön välillä yksin. Sen sijaan hän tarjoaa työkaluja sillan rakentamiseen niin, että solmut lähtevät aukeamaan työyhteisön sisältä päin.

Työnohjaus voi olla henkilökohtaista, mutta se voi tapahtua yhtä hyvin työparin kesken tai pienen tiimin kanssa. Maksimimääränä Leppänen pitää kahdeksaa henkilöä.

–Että kaikki saavat äänensä kuuluviin, hän perustelee.

Erityisopettajan työ on Leppäselle edelleen päätyö, mutta hän haaveilee Taitotelakan kasvattamisesta. Hän on silmin nähden innostunut alasta, joka tuntuu antavan myös hänelle itselleen voimauttavia kokemuksia.
Katriina Reijonen