MARTTILA/Ollila. Jos sattuisi eksymään Arto Ali-Eskolan metsään vähän eri reittiä kun pihan kautta, tulisi varmasti hieraistua silmiään muutaman kerran – tai voisipa sitä ihan pelästyäkin. Keskellä metsää kohoaa yksitoista harmaanvalkoista moai-patsasta katsoen eri suuntiin. Pääsiäissaarten valtavien patsaiden pikkuserkut elelevät rauhaisaa eloaan marttilalaisessa metsässä ja odottavat myös lisääntymistä.
–Kyllähän tähän samaan paikkaan näitä mahtuisi ainakin 50, ITE-taiteilija Arto Ali-Eskola pohtii.
Moait ovat kuitenkin vain pisara patsasmeressä. Ali-Eskolan Patsaspuistosta löytyy noin 90 teosta eri aihepiireistä. Betoniset eläimet ovat hellyttävän suloisia ja ilmeikkäitä. Kalevalasta tutut hahmot ovat helposti tunnistettavissa, vaikka vähemmän tunnettuja hahmojakin löytyy. Komean siirtolohkareen päällä esitetään pala suomalaista kirjallisuushistoriaa, sillä Jukolan hieman kovapäiset veljekset ovat rynnänneet sinne suojaan härkälaumalta.
–Nämä sopivat tuonne jotenkin niin hyvin. Olen kyllä miettinyt, että pitäisikö ne härät tehdä tähän alle vielä, niin teos olisi täydellinen, Ali-Eskola miettii
Patsaspuistossa oli viime viikonloppuna avoimet ovet osana Konstrundan Avoimet Ateljeet -päivää. Hieman hiljaisen lauantain aamupäivän jälkeen paikalle alkoi saapua väkeä. Moni huikkasi taiteilijalle ihastelut ja kiitokset. Joltakulta löytyi jopa omalta pihalta Ali-Eskolan tekemä betoninorsu.
–Isoin tekemäni teos on varmasti vähän samantyylinen, mutta monimetrinen norsu. En nyt muista minkä kokoinen se oli tarkasti, mutta oli se todella iso. Laitoin sinne öljytynnyreitäkin sisälle täytteeksi, jotta ei painaisi ihan niin paljon eikä menisi materiaalia turhaan. Hauskaa on se, että työn tilannut perhe muutti pois ja vei norsun mennessään. Tilalle muuttanut perhe halusi sitten samankokoisen valtavan koiran vahtimaan taloaan, naurahtaa Ali-Eskola.
Hän muistelee tehneensä yli 600 patsasta elämänsä aikana. Siinä on saanut jo betonia sekoittaa. Mutta tekemisen intohimo on edelleen läsnä, vaikka terveys alkaa hieman vaikeuttaa taiteilua.
Fyysistä taiteen tekemistä
Ali-Eskolan pihassa on juhlallinen olo, sillä kaikki Suomen entiset presidentit toivottavat patsasrivissä tulijan tervetulleeksi. Saulikin on liittynyt jonon jatkeeksi. Seuraavaksi pihalta löytyy aidon kokoinen hirvisonni ja -lehmä. Erityistä mielenkiintoa herättää kuitenkin sotilaspatsas.
–Tämä on varmasti minun tärkein työni. Arvostan kotimaatani ja myös veteraanien työtä isänmaamme hyväksi. Tämän patsaan pronssinen versio löytyy Naantalista, Ali-Eskola paljastaa.
Betonisten patsaiden tekeminen ei ole mitenkään helppo homma.
–Teen savesta ensin oikean kokoisen muotin ja teen sinne karkeat muodot. Sitten raudoitan ja valan patsaan. Mittasuhteet tulee tässä kohtaa olla oikein, sillä jos nyt vaikka hirvelle tulee liian lyhyt jalka, niin ei sitä enää jälkikäteen saa laitettua kuntoon. Valun jälkeen teen sitten pinnat kuntoon poistamalla tai lisäämällä pintaa, Ali-Eskola selventää työskentelytapaansa.
Puureliefien tekeminen on myös tarkkaa puuhaa, joskin työt eivät paina niin paljon, kuin betoniteokset.
–Teen liimalevypuulle muutamalla hyvällä taltalla työn, jossa täytyy olla tarkka perspektiivin kanssa, jotta ei mene levystä läpi. Kyllä joskus ollaan oltu viidessä millissä, kun olen koittanut saada jotain osaa näyttämään mahdollisimman kaukaiselta, Ali-Eskola muistelee.
Sympaattinen patsaspuisto on aika harvakseltaan auki, mutta puistoon pääsee kyllä tutustumaan ottamalla Ali-Eskolaan yhteyttä ja saattaa sitä saada siinä samalla myös asiantuntevan oppaankin mukaansa. Ali-Eskolalla riittää mielenkiintoisia tarinoita kerrottavaksi töiden taustoista.
–Nämä raamattuaiheiset puutaulut ovat menossa tuonne kappeliin, joka on vielä kesken. Valupajalla odottaa myös jo 12 apostolia, jotka olen tehnyt vartioimaan kappelia ulkopuolelta, Ali-Eskola paljastaa.
Tuomas Honkasalo