Kunnissa valmistellaan parhaillaan ensi vuoden budjetteja. Ne ovat viimeiset nykymalliset. Vuonna 2023 sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueille ja kuntien budjetit pienenevät puolella. Sen jälkeen sivistystoimi on kunnan ylivoimaisesti tärkein toimiala. Nähtäväksi jää, millaiseen kuntarakenteeseen muutos ajaa, mutta huomattavasti tärkeämpää on se, mitä tapahtuu hyvinvointipalveluille.
Palvelutuotannossa säästöä haetaan usein keskittämisestä ja se luo uhkia maaseutupaikkakuntien ylle. Voisi sanoa, että mitä pienempi paikkakunta, sitä mustemmat pilvet. Helsinkihän ei ole mukana koko uudistuksessa. Siellä meno jatkuu nykyisellään. Muilla suurilla kaupungeilla taas on ylivoimainen asema hyvinvointialueiden päätöksenteossa.
Niin hyvinvointialueilla kuin toivottavasti muissakin päätöksenteon portaissa toivottavasti ymmärretään se, että palveluiden voimakas keskittäminen johtaa myös asutuksen keskittymiseen. Se taas johtaa moniin ongelmiin kuten asuntojen hintojen voimakkaaseen eriytymiseen. Monien mielestä myös huonompaan elämänlaatuun.
Todennäköistä on, että sotekeskusten verkko on kymmenen vuoden päästä paljon harvempi kuin terveyskeskusten verkko nyt. Sen ei välttämättä tarvitse merkitä palveluiden merkittävää huonontuimista. Koko ajan kehitetään uusia tapoja tuottaa palveluita. Tärkeintä on, että sairas saa hoitoa ja sosiaalipalveluiden tarpeessa oleva palvelua.