Seppo Anttilalle hyvän tyypin stipendi

0
Seppo Anttila palkittiin hyvän tyypin stipendillä. Metsä ilahduttaa metsämiestä, kaikkien ihmisten metsänhoitoon kohdistuvat asenteet eivät niinkään.

PÖYTYÄ/Riihikoski, KOSKI. Westas Group Oy:n pöytyäläiselle hankintaesimiehelle Seppo Anttilalle on myönnetty Metsämiesten Säätiön ”Työyhteisön hyvä tyyppi” -stipendi. Stipendin arvo on 500 euroa.

Stipendin perusteluissa todetaan muun muassa, että ”Seppo on positiivinen, kannustava ja vilpitön työkaveri, joka on jo vuosikymmenien ajan ollut luotsaamassa varsinaissuomalaista metsätaloutta eteenpäin. Seppo on ansainnut niin työkavereiden, metsänomistajien kuin esimiestenkin luottamuksen ja arvostuksen.”

Pöytyän Riihikoskelta löytyykin keinutuolista mies, joka viihtyy metsässä, mutta ei jää sanattomaksi ihmistenkään kanssa.

–Kaipa sitä puoli tuntia puhuu vaikka väärään numeroon, Anttila naurahtaa.

Pientilan poika

Metsäteknikoksi nelisenkymmentä vuotta sitten valmistunut Anttila aloitti vuonna 1982 Pöytyän-Auran metsänhoitoyhdistyksen töissä. Siellä kului kuusitoista vuotta, niistä suurin osa toiminnanjohtajana. Sen jälkeen Anttila teki lyhyen aikaa kestäneen rupeaman suntiona, minkä jälkeen tie vei Koskelle Raunion Sahan, nykyisen Westaksen hankintaesimieheksi.

–Olen kotoisin pieneltä tilalta Honkilahdesta. Metsässä olen aina viihtynyt, kertoo Anttila, jolla on puun ostamiseen hyvä kosketuspinta, kun itsekin tekee töitä omassa metsässään.

Metsä ja sen kasvu ilahduttaa metsämiestä, joidenkin ihmisten ajatusmaailma ei niinkään. Varsinkin viimeisen 3–4 vuoden sisällä on tapahtunut ikävä suunnan muutos monien ajattelussa – jos ei muualla niin ainakin Kehä kolmosen sisäpuolella.

–Ilmapiiri metsätaloutta kohtaan on muuttunut. Varsinkin jotkut vihreät tuntuvat olevan sitä mieltä, ettei metsissä saisi tehdä mitään. Sen verran olen kuitenkin lukenut kansantaloutta, että yhteiskunnan palveluiden ylläpitäminen edellyttää tuottavaa työtä ketjun alkupäässä, Anttila muistuttaa.

Metsä uudistuu

Usein metsätalouden vastustus perustuu tietämättömyyteen.

–Esimerkiksi jatkuvasta kasvatuksesta ja avohakkuista puhutaan paljon. Monet eivät vain ymmärrä sitä, ettei jatkuva kasvatus sovellu läheskään kaikkiin metsiin, Anttila sanoo.

Sekin tahtoo unohtua, ettei avohakattu metsä suinkaan kuole – päin vastoin.

–Metsä kasvaa nopeasti uudelleen. Avohakkuualueelle tulee sieniä, mustikoita, puolukoita ja vadelmia. Uusi metsäkin kasvaa muutamassa vuosikymmenessä.

Anttilan muistuttaa, että kehitystä tarvitaan toki metsäalallakin.

–Esimerkiksi kevyempien metsäkoneiden kehittäminen olisi hyvä juttu, sillä jos talvi on leuto eikä maa jäädy, jää koneesta reilut jäljet maastoon, Anttila miettii, mutta muistuttaa, että kyse on tehokkuudesta.

Hevosella ei kannata metsätöihin nykyään lähteä kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Metsät yksityistä omaisuutta

Anttilan mukaan metsien suojelu on kannatettava asia, kunhan maksaja on oikea.

–Ei metsiä voi pakolla suojella metsänomistajan piikkiin. Asia on toinen, jos suojelija on esimerkiksi Linkolan säätiön tapainen toimija, joka suojelee metsiä lahjoituksina saamillaan yksityisillä rahoilla.

Metsien hoitoon on tullut paljon lisää sääntelyä sen jälkeen kun Anttila aloitti nelisenkymmentä vuotta sitten.

–EU:sta on tulossa varmasti lisääkin sääntelyä, mutta paljon on Suomesta itsestäänkin kiinni. On muistettava, että Suomen metsät ovat suurimmaksi osaksi yksityistä omaisuutta ja omistajalla pitää olla sananvalta omassa metsässään, Anttila sanoo ja muistuttaa, että puhe valtion metsien suojelusta on sekin tekopyhää, koska valtiolla on samanaikaisesti omasta metsästään kovia tuottovaatimuksia.

Mistä metsänhoidolle vihamielinen ilmapiiri sitten syntyy?

–Maaseudun arkitodellisuudessa elävät ihmiset vähenevät kaiken aikaa. Osa ihmisistä taitaa kuvitella, että rahaa saa seinästä ja sähköä töpselistä, Anttila miettii.

Vaikka metsäalan yllä on ukkospilviä, Anttila kokee olleensa onnekas.

–Jos Luoja suo, olen vuoden päästä eläkkeellä ja takana on 40 vuotta työuraa. Olen saanut tehdä työtä, jonka koen tärkeäksi ja touhuta ihmisten kanssa. Töitä on aina ollut ja työnantajat ovat olleet hyviä, Anttila kiittelee.