KOSKI. Talvinen Myllyranta Koskella on näyttäytynyt viime päivinä ehkä kauneimpana kuin se voi olla talvipakkasten myötä. Huuruiset puut, jäätyneet heinänkorret, höyryävän suhiseva ja osittain jäätynyt koski sekä Myllyrannan riitteeseen pukeutuneet vanhat rakennukset luovat lumoavan kauniin maiseman jouluiselle polulle. Koskelaisseura on valmistanut maisemaan hienosti istuvan jouluisen polun, jonka varrella on mahdollisuus tutustua entisajan joulun viettoon.
–Myllyrannan ympäristö on vaan niin ihana. Kun joulunavaus oli tulossa, niin keksin ehkä vähän hätäisesti, että sinne voisi tehdä tällaisen pienen polun. Ajatuksena oli, että siellä olisi entisajan joulun ruuasta, joulukuusesta, kirkosta ja monesta muusta jouluperinteestä pientä tietoa, kertoo Koskelaisseuran puheenjohtaja Piika Vainio.
–Esimerkiksi joulukirkkoperinne on aika paljon muuttunut. Muistan kun perheen kanssa mentiin aamuseiskalta kirkkoon ja sinne mennäkseen piti oikeasti nähdä vähän vaivaa. Herätys oli aikainen ja kun kirkosta tultiin ulos, niin oli silti vielä hämärää. Siihen liittyi paljon sellaista hämyistä tunnelmaa. Lapsena oli myös juhlavaa, kun kirkko oli täynnä. Suurin osa taitaa nykyään käydä aattona lyhyessä hartaudessa ja joulupäivänä kirkko on aika tyhjä, Vainio pohtii.
Ihan kello viideltä ei kuitenkaan tarvinnut herätä, vaikka joululaulussa niin lauletaankin.
Jouluperinteiden kunnioitus lähtee siitä, että niitä vaalitaan vuodesta toiseen. Uusia perinteitä voi silti hyvin luoda joukkoon, mutta omista juurista olisi hyvä olla tietoinen.
–Kai siihen on pakko adaptoitua, että jouluperinteet muuttuvat ajan myötä, mutta silti vanhaa voi pitää yllä. Olen itse aika kriittinen, mitä tulee uusiin juttuihin. Esimerkiksi viime vuosina yleistyneet jouluvalot on aika haasteellinen juttu. Kauniit ja samansävyiset jouluvalot ovat ihan hienoja, mutta sitten kun niitä on joka nurkassa vilkkumassa eri väreissä ja sävyissä, niin onhan se vähän sellainen karnevaalimeininki, joka ei sovi ainakaan minulle. Ne tuppaavat paisumaan liikaa ja tunnelma kärsii, Vainio tuumii.
Joulupolulle on helppo mennä omaa tahtia ja täysin koronaturvallisesti.
–Kun korona nyt on sotkenut kaiken, niin tällainen puuha on toivottavasti sellaista, jota kaivataan. Ensimmäisenä iltana laitettiin lyhdytkin palamaan, mutta nyt paras hetki on sellainen hämärän alku. Kannattaa ottaa mukaan joku tuikku, niin näkee sitten, jos pimeä pääsee liian nopeasti laskeutumaan. Nyt lumi on tuonut vielä lisää valoisuutta, Vainio vinkkaa.
Polku on kierrettävissä Nuutinpäivään saakka.
–Siellä lopussahan on ne kuntoportaat, joten kinkut saa samalla mukavasti sulateltua, Vainio naurahtaa.
Tuomas Honkasalo