AURA, LIETO/Tarvasjoki. Auran seurakunta liitettiin Liedon seurakuntaan vuosi sitten. Tarvasjoen kunta ja sitä myöden myös seurakunta liitettiin Lietoon jo vuonna 2015. Vuosi sitten Tarvasjoki kuitenkin menetti asemansa itsenäisenä kappeliseurakuntana. Miten seurakuntaelämä on muuttunut Aurassa ja Tarvasjoella muutosten jälkeen?
Auran seurakunnassa kolme vuosikymmentä erilaisissa luottamustehtävissä toiminut ja seurakunnan historiikinkin kirjoittanut Ari Vilén näkee, että vaikka moni vastusti seurakuntaliitosta, yleinen ilmapiiri on vuodessa muuttunut liitosta kohtaan positiivisemmaksi.
Ennen liitosta kirkkoherran persoona jakoi seurakuntalaisia ja tilanne oli pitkään riitainen.
–Fiilis on nyt rauhallisempi kuin ennen liitosta, Vilén tiivistää ja kertoo olleensa liitoksen kannalla nimenomaan siitä syystä, että päästiin aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Suurin miinus on Vilénin mukaan se, ettei Aurassa enää ole kirkkoherranvirastoa.
–Nykyään asioita hoidetaan paljon verkossa ja puhelimitse, mutta varsinkin vanhempia ihmisiä viraston puuttuminen saattaa harmittaa, Vilén sanoo.
Työntekijöillä vertaistukea
Henkilökunnan kannalta muutos on ollut Vilénin mukaan hyvä, sillä työntekijöillä on nyt vertaistukea oman alansa ihmisistä.
Seurakunnan toimintoihin liitos ei ole kovin paljon vaikuttanut. Vanhat toimintamuodot ovat säilyneet, uutena on tullut Raamattupiiri.
–Raamattupiirissä ja muissakin toiminnoissa on ihmisiä muualtakin kuin Aurasta, Vilén kertoo tyytyväisenä.
Auralaisten nimikkopappi Harri Ruskeepää on Vilénin mukaan otettu Aurassa hyvin vastaan. Ruskeepää päivystää Aurassa kerran viikossa torstaisin ja hoitaa suurimman osan Auran toimituksista.
–Harrin musikaalisuudesta on tullut paljon kiitosta. Samoin siitä, että hänellä tuntuu aina olevan aikaa ihmiselle, Vilén sanoo.
Vilénin mukaan seurakunnan ongelmat Aurassa ovat samat kuin muuallakin.
–Suurin haaste on se, miten saada nuoret mukaan toimintaan. Rippikoulun jälkeen nuorten osallistuminen vähenee, hän suree.
Tarvasjoki sai kaverin
Tarvasjoella on elämää osana Lietoa harjoiteltu jo vuodesta 2015 lähtien. Seurakunnan luottamuselimissä neljännesvuosisadan toiminut ja kappelineuvoston puheenjohtajana koko sen toiminnan ajan ollut Minna Mäkinen näkee, että muutoksista huolimatta Tarvasjoki on säilyttänyt vahvan yhteisöllisyytensä.
–Vapaaehtoisuus on voimissaan ja väkeä tulee hyvin talkoisiin. Yhdessä tekemisen kulttuuri periytyy jo Kyyrön ajalta ja Niiniaho kehitti sitä eteen päin, nykyisin kirkkoalueen toimintaryhmän puheenjohtajana toimiva Mäkinen kertoo.
Myös Tarvasjoen nimikkopappina toiminut Tuija Leeste sopi hyvin Tarvasjoen toimintakulttuuriin.
Mäkisen mukaan varsinkin maaseudulla on tärkeää, että toimituksia tekevä pappi on tuttu.
–Totta kai kappelin loppuminen aiheutti Tarvasjoella surua. On kuitenkin sovittu, että Tarvasjokea kuunnellaan ja jos esimerkiksi tulee testamenttilahjoituksia Tarvasjoelta, rahat ohjataan tänne, Mäkinen kertoo.
Johtokunnista tiimejä
Tarvasjoen tilanne on erilainen kuin Auran, sillä aikaisemmat johtokunnat toimivat edelleen tiimeinä.
–Neljä tiimiä eli diakonia, lähetys, musiikki ja yhteiskuntavastuu ovat työrukkasia, eivät hallinnollisia elimiä, Mäkinen kuvaa.
Auran tulo mukaan seurakuntaan on ollut Mäkisen mielestä Tarvasjoelle hyvä asia.
–Aikaisemmin meitä yritettiin voimakkaammin liittää Lietoon, mutta nyt ymmärretään paremmin, että seurakunnassa on kaksi aluetta, joilla on oma itsenäinen historiansa, Mäkinen miettii.
Korona on sotkenut pahasti seurakunnan toimintoja, joten Mäkisen mukaan siksi on vähän vaikea sanoa, mitä kappelin poistuminen on Tarvasjoella merkinnyt. Positiivinen puoli löytyy korona-ajastakin.
–Liedon kirkko on ollut remontissa, joten valmiudet striimata jumalanpalvelukset rakennettiin Tarvasjoen kirkkoon. Tosin Tarvasjoen kirkko odottaa edelleen omaa remonttiaan. Varsinkin lämmitysjärjestelmä, joka on 1970–luvulta, Mäkinen kertoo.