Hieronnassa on sellainen oma erityisalansa kuin triggeripisteiden hieronta. Se tarkoittaa sitä, että hieroja etsii kehon eri alueilta kipeitä pisteitä, joita painamalla kipu häviää tai ainakin lieventyy. Triggerit ovat syvällä lihaksen sisällä, eikä ihminen välttämättä aina edes tiedä niiden olemassaolosta. Keho on ikään kuin sopeutunut epämukavaan ja ehkä hiukan vinksahtaneeseen olotilaansa.
Kun hieroja sitten yhtäkkiä kykenee laukaisemaan kivut jonnekin taivaan tuuliin, olo on helpottunut ja kevyt. Mielen saattaa vallata myös ihmetys: tällaistako se onkin, kun leukaluut liikkuvat ja rankakin on taas suorassa.
Myös mielemme kaipaisi usein kunnon triggeriherätystä. Saatamme olla niin sokeutuneita oman elämämme ongelmille, ettemme huomaa jonkin olevan vialla. Samalla tavalla kuin kehomme, myös mielemme turtuu ja sopeutuu. Ikävä olotila muuttuu normaaliksi, eikä ihminen osaa välttämättä kyseenalaistaa, että asiat voisivat olla toisinkin.
Vanhasta poisoppiminen ei kuitenkaan ole aina kovin helppoa, vaikka elämä lähettelisi viestejä uusista tilaisuuksista tai pelastautumismahdollisuuksista. Usein painammekin mieluummin silmälaput silmillä niin pitkään, kunnes joku tai jokin pysäyttää meidät väkisin.
Jotta näin pitkälle ei ajauduta, meidän olisi syytä pysähtyä säännöllisesti kysymään itseltämme, mitä minulle kuuluu. Löytyykö kehostani kolotuksia tai mielestäni ahdistusta. Jos löytyy, voisiko niille tehdä jotain. Voisinko mennä vaikka hierojalle tai päästää irti tilanteesta, joka tuottaa tuskaa.
Elämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Meistä harva, jos kukaan, kykenee heti ongelman havaittuamme korjaamaan sen. Varsinkaan, jos se sijaitsee mielessämme. Joskus ahdistusta aiheuttava tilanne on niin kokonaisvaltainen, että se vaatisi jonkinasteisen elämänmuutoksen. Elämänmuutoksen toteuttaminen taas vaatii paitsi päättäväisyyttä myös rohkeutta. Siksi onkin usein helpompi jäädä paikoilleen kuin lähteä hakemaan muutosta. Muutos kun harvoin on mukavaa.
Jos sen kuitenkin uskaltaa tehdä, palkintona on helpotus tai peräti ihana vapauden tunne. Hetkeksi mielen saattaa vallata myös ihmetys, miksi en tehnyt tätä jo aiemmin. Ehkä olisi kannattanut, mutta aina sentään parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
toimituksen avustaja
Sari Holappa
sari.holappa@avl.fi