”Teen itse ja säästän” -ihminen järjesti juhlat. Hän raatoi päivätolkulla siivoten ja leipoen. Vain todetakseen, että vastapestyjä ikkunoita koristivat harmaat raidat. Pohjaan palaneen kakun koristelukin meni pieleen, eikä kakkua edes riittänyt kaikille. Juhlan jälkeen määitten oli harmissaan. Oliko hän ehtinyt edes vieraita tervehtiä? Kaikki hänen juhlissa ottamansa valokuvatkin olivat tärähtäneitä tai ylivalottuneita.
”Kyllä minä tiedän” -ihmisen lapsi sai kokeesta nelosen. ”Eivätkö opettajat enää osaa opettaa”, määitte närkästyi. Jatkuvasti vain valittavat, kuinka rankkaa opettajan työ on, ja pommittavat ikävillä Wilma-viesteillä. Kun määitte sai yllättäen tilaisuuden toimia opettajana, hän oli päivän jälkeen täysin turhautunut. ”Kyllä minä tiedän” -ihmisen opetussuunnitelma ei toiminutkaan, koska iso osa päivästä meni muutaman oppilaan paimentamiseen ja koska opetus keskeytyi vähän väliä milloin mistäkin syystä. Wilmakin täyttyi äkäisten vanhempien viesteistä.
”Pystyisin itsekin parempaan” -ihmisen lähisukulainen muutti palvelutaloon. Tai ei se mikään palvelutalo ollut määitten mielestä, ellei itse käynyt palvelemassa ja hoitajia ohjeistamassa. ”Pystyisin itsekin parempaan” -ihminen päätti mennä päiväksi näyttämään, kuinka asiat hoidetaan. Päivän päätteeksi määitte oli väsynyt ja allapäin. Hänen suunnittelemaansa viriketoimintaa ja seurustelua ei oltukaan ehditty toteuttaa. Ja mitä sen yhden mummon omainen hänelle huusi? Ei hän ollut päättänyt, että vaippoja vaihdetaan vain kolmesti vuorokaudessa.
”Lapsikin tämän osaa” -ihmisen naapuriin rakennettiin taloa. Määitte kävi jakamassa rakentajille hyviä neuvojaan ja ihmettelemässä, mikä siinä rakentamisessa muka niin kallista on. Miksei naapuri tehnyt, kuten ”lapsikin tämän osaa” -ihminen oli tehnyt, ja asentanut putket ja sähköt itse. Sitä määitte ei tosin kertonut, että parhaillaan hänen kotinsa kellarissa kuivateltiin vesivahinkoa.
Määitte värjäsi itse hiuksensa ja sai allergisen reaktion. Lääkäriin hän ei luottanut, vaan etsi hoito-ohjeet netistä. Sillä seurauksella, että vietti viikon sairaalassa elämäntapaohjeita naapurisängyn potilaalle jaellen.
Toimittaja kysyi ”pitäisikö tästä muka jotain maksaa” -ihmiseltä, ketä tämä arvosti. Väärin aseteltu ja tarkoitushakuinen kysymys. Olisi pitänyt koko juttu itse kirjoittaa, niin olisi tullut parempi. Helposti oman elämänsä sankari yhden toimittajan hommat hoitaisi, sillä olihan hän kaikkien alojen ekspertti.
toimittaja
Marika Timonen
marika.timonen@avl.fi