Birgitta Holopainen inspiroituu lähiluonnosta – Liipolan museon kesä alkoi turkoosin ja ruskean sävyissä

0
Yrjö Liipolan Taidemuseossa on heinäkuuhun asti esillä kyröläisen Birgitta Holopaisen maalauksia. Kuva: Katriina Reijonen

KOSKI. Sivellin tanssii taululla samalla, kun maalarin mielessä liplattaa elävä vesi tai havisee lehtipuu. Abstraktit teoksetkin voivat syntyä niin, että mielessä on selkeä näky.

Birgitta Holopaisen näyttely Lähellä kuvaa abstraktilla otteella luonnon mystisyyttä. Näyttely on esillä Koskella Yrjö Liipolan Taidemuseossa heinäkuun alkuun asti.

Taiteilija itse ei tee tulkintoja katsojan puolesta, vaan toivoo ihmisten itse löytävän teoksista sen rauhan, jota hän värikkäissä, luonnosta inspiraation saaneissa töissään ilmentää.

–Ne ovat kolme pääjuttua, jotka minulla ovat, Holopainen toteaa.

Rauha, luonto, runsaat värit. Mutta eivät ihan kaikki värit.

–Oranssi ei ole minun juttuni. Olen joskus yrittänyt, mutta ei siitä tule mitään.

Näyttelyssä nähdään paljon turkoosia, joka on puhutellut Holopaista pitkään.

–Myös ruskean sävyjä minulla on ollut todella kauan.

Päätoimisena taiteilijana työskentelevän Holopaisen käteen sopivat parhaiten akryylimaalit, mutta hän saattaa silloin tällöin intoutua myös öljyväreistä. Kesällä Holopainen maalaa mielellään ulkona, jolloin hitaasti kuivuvasta öljymaalista on käytännön haittaa.

Akryylimaalausten kuljettaminen luonnonhelmaan ja takaisin ateljeehen on simppeliä. Akryyliin eivät myöskään kärpäset tartu.

–Kesä kun tulee, maalaan paljon ulkona. Minusta siellä on ihanaa!

Aalloilla-teoksessa (2021) on paljon Birgitta Holopaisen suosikkiväriä turkoosia.

Unelma vedestä

Näyttelyn nimi on Lähellä, mutta mitä Birgitta Holopaisen lähellä on näyttelyn teoksia maalatessa ollut? Ei ainakaan kaupungin hälinää. Lähimpänä naapureina asustelevat peurat, hirvet ja muut metsän eläimet.

Kyrössä neljän viime vuoden ajan asunut Holopainen kertoo, ettei häntä saisi enää mikään muuttamaan pois.

–Asuin 25 vuotta Kaarinassa. Kun joku kysyi minulta, mistä olen, vastasin, että Pöytyältä.

Holopainen onkin paluumuuttaja, sillä hän asuttaa lapsuudenkotiaan. Nykyisessä kodissa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että vesistöjä ei ole lähellä.

–Olisi edes joki, mutta on vain oja, nainen naurahtaa.

Hämeen Härkätien kauneutta Holopainen intoutuu kehumaan vuolaasti. Se kertoo paljon näkymän merkityksellisyydestä, sillä muutoin Holopainen asettelee sanansa hyvin rauhallisesti. Marttilasta Koskelle ajettaessa on upea katsella tien vierellä välkehtivää jokea.

Vesi on läsnä myös Unelmia-nimisessä teoksessa, jonka Holopainen nimeää näyttelyn suosikikseen. Maalauksessa on hänen suosikkivärejään, turkoosia ja ruskean sävyjä. Näkymä voisi olla meren rannalta, mutta ei kuitenkaan mistään etelän lomakohteesta, sillä niistä Holopainen ei unelmoi.

Hänen unelmansa ovat isompia, pysyviä mielentiloja. Pyrkimystä elää hyvää, valoisaa elämää.
Katriina Reijonen

Birgitta Holopaisen taidenäyttely Lähellä on esillä Yrjö Liipolan Taidemuseossa 3.7. asti. Museo auki sunnuntaina 29.5. ja 5.6. klo 12–15. 7.6. alkaen museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 12–17.