Viime aikoina on puhuttu paljon varautumisesta ja kotivarasta. Kotoa pitäisi löytyä säilykkeitä, kannellisia vesiastioita, kynttilöitä, käteistä, paristoja ja mielellään myös jotakin, mihin ne paristot voi tunkea.
Aihepiiristä intoutuneena tuijotin kuivakaappiani: selviäisinkö sen sisällöllä 72 tuntia? Kolme päivää kaurapuuron, kahvin ja nuudelin voimalla ei kuulosta mahdottomalta tehtävältä, mutta jos sähkötkin olisivat poikki kolme päivää, tulisi varmaan syötyä kaksi vuotta sitten vanhaksi mennyt ananassäilyke.
Kuivakaappia tonkiessani tuumin, että muinaismuistolaki saattaa pian suojella keittiöni. Ananaksen lisäksi terveisiä menneisyydestä lähettivät myös meirami (parasta ennen 13.7.2019), mantelilastut (20.7.2017) ja kirveli (3.6.2016). Kirvelin kohdalla iski muistamattomuus: miksi ihmeessä olen sellaista ostanut. Mihin sitä ylipäätään olisi pitänyt ripotella?
Maustepurkkien taakse vahingossa lipsahtanut suklaapatukka ilahdutti hetken, kunnes huomasin, että senkin päiväys oli ohitettu viime kesänä. Mietin, uskaltaako sellaista maistaa. No, makeanhimo oli ehtinyt iskeä, joten tuli todettua, että uskaltaa, muttei kannata. Maku oli yllättävän mieto, mutta kuitenkin jokseenkin ummehtunut. Ehkä sitä olisi kannattanut vielä säästellä: pahimmassa nälässä se olisi toiminut hyvin vanhentuneen ananassäilykkeen lisukkeena.
Elintarvikkeista tuli mieleen, että Venäjällä oli eilen voiton päivä. Jännää, että ovat sellaisen menneet kalenteriin laittamaan. Ehkäpä tämä päivä on sitten margariiniton. Varautumisen kannalta molemmat rasvat ovat joka tapauksessa suhteellisen turhia, kun eivät ainakaan kauaa lämpimässä säily.
Siskontyttökin on aloittanut varautumisen: oli ostanut ydinherneen siemeniä. Aikoo kuulemma viljellä niitä parvekkeella. Ydinherneitä hän ei suikaan valinnut kotitarveviljely mielessään, vaan ihan ydin-sanan innoittamana. Uutisissa on viime viikkoina puhuttu itänaapurin ydinkärjistä ja muista ydinaseista. 10-vuotias siskontyttö valmistautuu iskemään takaisin ydinherneillä. Hän ei kuitenkaan aio ampua ketään pienillä virheillä kuulilla, vaan suunnitelmat ovat huomattavasti moniulotteisemmat: Kaikkihan sen tietävät, mitä siitä seuraa, kun syö liikaa herneitä… Eli kaasuase on kuulemma suunnitteilla.
Jos ydinherneistä saadaan oikein hyvä sato, tulee sillä kuulemma ratkottua monta muutakin ongelmaa: venäläiselle maakaasulle on löytynyt kotimainen vaihtoehto. Kohtakos tässä ollaan ihan omavaraisia…
tuottaja
Sirpa Virtanen
sirpa.virtanen@avl.fi