Liisa Pekkanen purki yksinäisyyden käsitöihin – Korona-ajan työt esillä Auran kirjastossa

0
Liisa Pekkasen korona-aikana syntyneitä käsitöitä ja maalauksia on esillä Auran kirjaston näyttelytilan ikkunassa.

AURA. Auran kirjaston näyttelytilassa avautuu ikkuna kuluneeseen korona-aikaan ikäihmisen näkökulmasta. Auralainen Liisa Pekkanen sai eristyksissä ollessaan aikansa kulumaan tehden käsitöitä, joita on nyt esillä Koronan varjossa -näyttelyssä. Pekkaselle käsityöt ovat merkinneet korona-ajan yksinäisyyden poistamista.

–Kun korona iski, en aluksi tiennyt mitä tekisin. Lukemiseenkaan en pystynyt, olin niin täynnä yksinoloa, Pekkanen kertoo.

Tyttären kannustamana hän alkoi täyttää pitkiä yksinäisiä päiviä käsitöillä ja maalaamisella. Sosiaaliselle ja erilaisiin harrastusryhmiin osallistuneelle Pekkaselle oli pelastus keksiä käsille tekemistä, joskin hän myöntää menneensä käsitöiden tekemisessä hieman ääripäähän.

–Yhdessä vaiheessa tunsin olevani kuin kone, koko ajan tekemässä jotain juttua.

Kaikesta siitä tekemisestä hyötyivät muun muassa leikkaushoitoa tarvitsevat lemmikit, joita varten Pekkanen neuloi 37 kappaletta leikkaussukkia eläinlääkäriasemalle lahjoitettavaksi.

Käsitöiden tekeminen ja maalaaminen oli Pekkaselle jo ennestään tuttua ja luontevaa puuhaa. Ompelua hän kertoo harrastaneensa aina ja ompelutöitä häneltä on ollut aiemminkin näytteillä.

–Maalaus tuli yhdessä vaiheessa, kun menin kansalaisopiston kurssille kokeilemaan ja jäin siihen kiinni, Pekkanen kertoo ja sanoo käyneensä myös opiston pajutyökurssin.

Hän iloitsee, että maalauskursseja järjestettiin rajoitusten aikana etänä. Myös naapurit lievittivät yksinäistä oloa.

–Naapureiden kanssa tehtiin kaikenlaista turvavälit huomioiden taloyhtiön pihalla.

Rajoitusten hellitettyä Pekkanen pääsi viime syksynä aloittamaan uuden harrastuksen, karaokekurssin. Korona-aikaa on kuitenkin leimannut pelko. Esimerkiksi kuntosaliharjoittelun Pekkanen jätti tautipelon vuoksi.

–Ennen kuin rokotukset tulivat pelkäsin, minkälaista se olisi, jos sairastuu. Kipeänä on hyvin pitkä aika olla yksinään, Pekkanen sanoo ja huomauttaa edelleen käyttävänsä maskia esimerkiksi kaupassa.

Pekkanen kertoo, ettei ole kolmeen vuoteen päässyt käymään kotipaikkakunnallaan Keski-Suomessa. Korona-aikana hän on käynyt Turussakin vain lääkäriasioilla. Keski-Suomessa asuvien siskojensa kanssa Pekkanen on opetellut pitämään yhteyttä sosiaalisessa mediassa, mutta perinteisiä kirjeitäkin he ovat lähetelleet toisilleen.

Pekkanen on hieman pettynyt siihen, miten ikäihmiset unohdettiin koronan keskellä.

–Ikäihmisiä on vähemmän autettu. Esimerkiksi seurakunta ei ole pitänyt yhteyttä, vaikka olen ollut aktiivinen seurakunnassa. Enemmän on keskusteltu opiskelijoiden väsymisestä ja ikäihmiset ovat jääneet sivuun, hän sanoo ja toteaa yksinäisyyden olleen korona-ajassa pahinta.

–Olen aika puhelias tyyppi. Jossain vaiheessa se menikin yksinpuheluksi. Pimeänä aikana TV:stä sai ”puhekaverin”.

Nyt Pekkanen kuitenkin uskaltaa taas liikkua ihmisten parissa.

–Korona on opettanut nauttimaan joka hetkestä ja löytämään elämästä iloisia asioita.

Koronan varjossa -näyttely esillä Auran kirjaston näyttelytilan ikkunassa 27.5. asti.