Lotta Härkönen on tyytyväinen nelivuotisen lukiopolun antiin

0
Lotta Härkönen toivoo pääsevänsä ennen pitkää opiskelemaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja saavansa ammatin, jossa saa tehdä töitä ihmisten kanssa.

PÖYTYÄ. Elisenvaaran tuore ylioppilas Lotta Härkönen, 20, sanoo oppineensa nelivuotisista lukio-opinnoistaan ainakin sen, että päämäärään on monta reittiä. Yleensä lukio käydään kolmessa vuodessa, mutta Härkönen kannustaa pohtimaan pidemmän tien etuja.

Lukiota aloittaessaan hän koki vastuun ja kiireen painavan harteitaan. Yläasteella yhtä oppikirjaa saatetaan opiskella koko vuosi, kun taas lukiossa sama sivumäärä luetaan parissa kuukaudessa.

Härkönen kehottaa tulevia lukiolaisia olemaan armollisia itselleen. Hänen mielestään on hyvä tähdätä kelpo arvosanoihin, muttei silti tarvitse yrittää olla paras kaikessa. Myös jatkuva itsensä vertailu muihin on syytä unohtaa. Sen sijaan kannattaa muistaa, että yksi on hyvä yhdessä ja toinen toisessa.

– Ei maailma kaadu, vaikka lukio-opinnot menisivät mönkään. On olemassa monia teitä eteenpäin, Härkönen sanoo.

Hänen opintonsa etenivät loppujen lopuksi hienosti ja luvassa on ihan kelpo todistus. Kirjoitukset sujuivat suurin piirtein magnan arvoisesti.

Tietotulva oli melkoinen

Lotta Härkönen pyrki keventämään lukiopaineita kokeilemalla opiskelutekniikoita ja lukusuunnitelmia. Opettajat kannustivat pänttäämisen sijaan tutkimaan ja ymmärtämään asioita.

Tietotulva tuntui Härkösestä niin valtavalta, ettei kaikkien asioiden perinpohjainen käsittäminen ollut mitenkään mahdollista. Hän kannustaa opintojen kehittäjiä pohtimaan, kannattaisiko lukiolaisille tarjottavaa tietomäärää vähentää. Siten asioita olisi helpompi sisäistää, eikä lukiotaival olisi yhtä stressaavaa kuin nykyään.

– On vaikea sanoa, mitä kaikkea lukioaikana on jäänyt päähän. Sinne on varmaankin tallentunut paljon asioita, jotka tulevat jossain elämäntilanteessa pintaan, Härkönen puntaroi.

Kolmantena vuonna au pairiksi

Kun luokkatoverit ryhtyivät kolmannen opiskeluvuoden syksyllä valmistautumaan todenteolla kirjoituksiin, Härkönen lähti au pairiksi Oxfordiin Englantiin. Hänen isäntäperheeseensä kuului äiti ja 11-vuotias tyttö. Heidän luonaan sekä paikallisessa kielikoulussa uskallus käyttää vierasta kieltä parani kohisten.

– Pidän Oxfordissa oloani melkoisena suorituksena. En ole aiemmin hirveästi matkustellut, saati puhunut englantia.

Elisenvaaraan palattuaan Härköselle iski ikävä, kun oma ikäluokka teki lähtöä koulusta. Toisaalta kavereiden lähdettyä hänen oli entistä helpompi keskittyä yksinomaan opintoihin.

Elisenvaaran opettajia Härkönen kiittelee vuolaasti. He uurastivat tosissaan, jotta jokainen opiskelija olisi yltänyt parhaimpaan mahdolliseen saavutukseen.

Toiveena paikka oikeustieteellisestä

Au pair -kokemus oli niin rohkaiseva, että Lotta Härkönen haluaisi ottaa uudelleen samanlaisen pestin. Hänellä on katsottuna mukava perhe, mutta sitä ennen edessä on oikeustieteellisen pääsykoe. Yhdellä ja samalla kokeella pääsee hakemaan Suomen kaikkien yliopistojen oikeustieteellisiin tiedekuntiin.

– Onhan tässä painetta päästä opiskelemaan, muttei se välttämätöntä ole, Härkönen tuumii.

Hän on huomannut monen päässeen oikeustieteelliseen vasta pitkällisen yrittämisen jälkeen.

Riihikoskelta kotoisin oleva Härkönen muutti lukio-opintojensa puolivälissä Loimaalle ja viime vuoden lopulla hän asettui Turkuun. Koko opiskeluajan hän työskenteli kotipalvelualan 4H-yrittäjänä ja viimeisen vuoden K-kaupan myyjänä.

Oikeustieteelliset opinnot Härkönen suorittaisi mieluiten Turun yliopistossa.

Nähdäänkö Pöytyällä ennen pitkää Härkösen asianajotoimisto?

– Saa nähdä, ei se mahdottomalta tunnu, ylioppilas vastaa.