PÖYTYÄ/Kaulanperä. Kun Tarja Raiko tuli 38 vuotta sitten opettajaksi Kaulanperän kouluun, kylällä oli postipankki, pankki ja kauppa. Ensimmäiset virkavuotensa hän asui rivitalossa lähellä työpaikkaansa.
– Valittelin kyläkaupassa, ettei minulla ole vielä televisiota, niin eikös samana iltana minulle tuotu sellainen, Raiko muistelee.
Kylällä vallitsee edelleen yhteisöllinen ilmapiiri, mutta pankit sekä kauppa ovat lähteneet vuosia sitten, ja kesäkuun 4. on viimeinen koulupäivä kylän opinahjossa.
Raiko iloitsee, että Kumilan puolella oleva pesäpallopyhättö tuo jatkossakin vipinää taajamaan. Kaulanperän ja Kumilan raja kulkee kyläkeskuksen halki.
Kummitus Kyröön
Kaulanperän koulutalo valmistui 1896. Rakennuksen kunnossa ei ole vieläkään suurempaa moittimista. Tarja Raiko arvelee sen olevan paras Pöytyän vanhoista kouluista.
Kai iäkkäässä talossa asuu kummitus?
– Ovet aukeavat itsekseen, paikat narisevat ja tavaroita siirtyy, joten tiettävästi joku siellä asuu, Raiko vastaa ja kertoo, ettei kouluväellä ole tiedossa, onko haamu kenties entisiä opettajia.
Kummitus on joka tapauksessa niin tunnettu, että sille on varattu rooli kevätjuhlan näytelmään.
Ekaluokkalaiset tuumaavat, ettei kummitusta sovi jättää tyhjään taloon. He lupaavat tuoda sen Kyröön, mikäli haamu on siirtoon suostuvainen.
Toinen jännittävä erikoisuus Kaulanperässä on suurehko täytettyjen eläinten kokoelma. Vielä ei ole tiedossa, mitä kokoelmalle tapahtuu.
Retki lukukauden päätteeksi
Tarja Raikon mukaan Kaulanperän pienessä kouluyhteisössä on ollut mukava järjestää muun muassa iltamatyylisiä kouludiskoja. Viime aikoina oppilaiden suosikkeja ovat olleet pitsaperjantait, jolloin koululle on tilattu yhdessä kerättyjen rahojen turvin herkkuruokaa paikallisesta pitseriasta.
– Rahaa säästyi korona-aikana niin paljon, ettei kaikkea ole ehditty tuhlata, Raiko kertoo.
Ennen kesäloman alkua kaulanperäläiset tekevät vielä retken Vihdin Puuhaparkiin.
Kaulanperän koulussa on 23 oppilasta. Raikon kanssa heitä opettaa Satu Tuuppa. Opettajat muistavat nekin vuodet, jolloin oppilasmäärä oli monikertainen.
Muutto mietityttää
Liikuntatunnilla lipunryöstöä pelanneet nelosluokkalaiset pojat toteavat, että ainakin pitsaperjantaita tulee ikävä. Tulevasta koulumatkasta Kyröön on monia mielipiteitä; joillakin matka pitenee, toisilla lyhenee.
Viidesluokkalainen Taika Lehtonen on nauttinut välitunneista, jolloin on saanut soittaa pianoa. Muutto suurempaan kouluun mietityttää häntä. Kaulanperässä eri ikäisistä oppilaista on tullut läheisiä kavereita. Syksyllä kaikki eivät enää ole samalla pihalla. Sitä ennen Lehtonen aikoo kuitenkin iloita kesästä ja rentoutua mökillä.
Entä opettajan eläkepäivät, miten ne tulevat kulumaan?
– Minulla on lapsenlapsia ja sitten auttelen miestäni tarpeen mukaan yrityksen hoidossa, Tarja Raiko vastaa.
Oppilaita hänen tulee ikävä. He kun ovat aina tuoneet iloa ja uskoa huomiseen.
