AURA. Raskauden toteaminen ja äitiyden alkutaival ovat jääneet Amanda Patonin mieleen hämmentävinä kokemuksina.
–En seurustellut ja tiesin olevani yksinhuoltaja heti alkuunsa. Pelotti ja olin samalla tosi onnellinen. En uskonut raskauden olevan totta, ennen kuin olin tehnyt monta testiä, Paton muistelee.
Asian varmistuttua hän rimpautti parhaalle ystävälleen ja kertoi ”tilanteen olevan päällä”. Seuraavaksi edessä oli soitto äitiysneuvolaan, josta saamaansa vastaanottoa Paton kuvailee sanalla sanoen ihanaksi.
Neuvolassa todettiin, että yksinkin pärjää ja yksinhuoltajuus on ihan ok. Odottavalle äidille painotettiin tukiverkon tärkeyttä. Sen rakentaminen vaati aikaa.
–Ihmiset olivat aluksi vähän shokissa, kun uutinen raskaudestani tuli puskista. Alkujärkytyksen jälkeen lähipiirini lämpeni ajatukselle ja etenkin oma äitini on sittemmin ollut suureksi avuksi.
Raskaus oli Patonin mukaan hänen elämänsä onnellisimpia aikoja. Olo oli yhtä positiivista hehkua vailla kipuja tai pahoinvointia, joista usein varotellaan.
–Isona tyttönä en ole aina voinut pukeutua niin kuin olisin halunnut, mutta raskausaikana minulle tuli itsevarma olo. Oli ihanaa, kun vatsa kasvoi ja sen sai näyttää.
Kasvun ihme hämmästyttää
Synnytyksen jälkeinen tunnemyrsky oli Amanda Patonille yllätys. Ensimmäiset kaksi-kolme viikkoa vauvan kanssa olivat tunteiden vuoristorataa. Lähes kaikki eteen tulleet asiat saivat tuoreen äidin kyyneleet valumaan.
Sairaalassa oli kerrottu, että kehon tuottamat hormonit auttavat jaksamaan katkonaisia öitä. Sen Paton sanoo allekirjoittavansa, mutta samalla hän kiittää Jade -tyttärensä unenlahjoja.
Vauva-ajan alkutaipaleelta Paton muistaa hetkiä, kun hän tutkaili lastaan pitkiä aikoja ja hämmästeli, minkälaisen tyttären onkaan saanut aikaiseksi. Kerta toisensa jälkeen vauvan kasvoilta löytyi uusia piirteitä.
–Edelleen lapsen kehityksen seuraaminen tuntuu kivalta. Hänestä on tullut iloinen hassuttelija. Välillä näkyy pieniä uhmaiän merkkejä, Paton lisää.
Kanadasta kotoisin oleva Paton haluaa opettaa Jaden kaksikieliseksi. Haastattelua tehtäessä Jade pyytää äidiltään pancakea eli pannukakkua ja tavailee kellonaikaa englanniksi.
Apua saa, kun pyytää
Lähikulmilla oleva tukiverkko huolehtii, että Amanda Paton saa halutessaan käydä yksin kaupassa ja kahvittelemassa ystäviensä luona.
Paton on todennut, ettei yksinhuoltajan tarvitse olla yksin. Henkilökohtaisen tukiverkon lisäksi apua tarjoavat neuvola sekä kunta. Paton on ottanut tavakseen pyytää hoitoapua tai lähteä tuulettumaan silloin, kun lapsi pyytää leikkimään, mutta hänen itsensä tekee mieli vain istua sohvalla.
Monesti olo helpottaa, kun parivaljakko menee kyläilemään isovanhempien tai ystävien luo.
–On totta, että yksinhuoltajana on välillä vaikeaa, mutta yksinhuoltajana ei myöskään jää mistään paitsi: ei yhdestäkään hymystä tai naurusta eikä mistään muustakaan, Paton luettelee.
Kakkua äitienpäivänä
Yksinhuoltajataloudessa ei kieriskellä rahoissa, mutta Amanda Paton kokee tulevansa toimeen. Tulot riittävät, kunhan elämä on suunniteltua. Paton sanoo olevansa kiitollinen siitä, että tarvittaessa hän voi kääntyä talousasioissakin tukiverkkonsa puoleen.
Jade täyttää elokuussa kolme vuotta ja silloin päättyy hoitovapaan aika äidin ja tyttären elämässä. Edessä ovat päivähoito ja paluu töihin kauppaan. Jos Amanda Paton saisi päättää, hän haluaisi jatkaa ainutlaatuiselta tuntuvaa elämänvaihetta vielä pitkään.
Entäpä sunnuntaina 8.5. vietettävä äitienpäivä, mitä se tuo tullessaan?
–Menemme nauttimaan kakkua mamman ja papan luo. Joinakin vuosina äitienpäivä ja syntymäpäiväni osuvat samalle päivälle, mutta tällä kertaa ei ole sellainen vuosi, kohta 24-vuotias Amanda Paton vastaa.
