MARTTILA. Marttilassa koettiin suloisia ja jännittäviä hetkiä, kun Varsinais-Suomen Karjakerhon ja Suomen Ayrshirekasvattajien kesäisellä junnuleirillä opeteltiin erilaisia vasikan käsittelyyn liittyviä taitoja. Vasikoita pestiin, klipattiin, talutettiin ja harjoiteltiin esittelyä. Tottakai vasikoita myös rapsuteltiin ja ihasteltiin, sillä pienimmät vasikat olivat varsinaisia sydäntenmurskaajia.
–Meidän tilallamme oli helppo järjestää vasikka- ja lehmäleiri. En näe mahdottomana, että täällä uudestaankin tällainen järjestettäisiin. Talkoolaisia vain on aika vähän, kertoo Joukolan tilan emäntä Laura Laiholahti.
Kolmipäiväiselle leirille osallistui 13 lehmänystävää ympäri Suomea. Kaukaisimmat leiriläiset tulivat paikalle Lieksasta.
Modernin navetan käytävillä on rauhallista, kun klippauskoneet surisevat. Yhtäkkiä yksi hieman isompi vasikka villiintyy ja sen jalat nousevat aidan väliin. Vankoin, mutta rauhallisin ottein Laiholahti ja apurit auttavat vasikan pois kiipelistä ja rauhoittavat tilanteen. Klippaus ei tunnu olevan tämän vasikan mieleen tai sitten päivä vaan alkaa olla jo liian pitkällä.
Viereisessä karsinassa on rauhallista, sillä tässä karsinassa ovat kaikista pienimmät vasikat, joilla on mahdollisuus siirtyä aidan raosta välillä ruokailemaan emän utareille, sillä äidit sijaitsevat vieressä.
Rauhallisuus on valttia
Navetan takana on keskittyneitä leiriläisiä, jotka harjoittelevat vasikan kanssa kulkemista. Tavoitteena on saada vasikka kulkemaan riimussa mahdollisimman kauniisti, jotta vasikan piirteet erottuvat edukseen.
–Junior handler -kisoissa ja näyttelyissä vasikat on klipattu ja pesty, mutta samalla arvioidaan taluttajan ja vasikan yhteispeliä. Tässä harjoitellaan eläintenlukemista ja rauhallista yhteispeliä. Jos aikoo karja-alalle, niin tästä eläintenlukemisesta on valtava hyöty, jos pitää siirtää eläimiä sekä monissa muissakin tilanteissa, kertoi Heikki Vanhatalo, yksi kurssin vetäjistä.
Vanhatalon ja Siiri Lumpeen opastuksella leiriläiset oppivat myös vasikoiden ja lehmien rakenteesta ja kouluttamisesta.
Vanhatalo ja Laiholahti seurasivat sivusta, kun naantalilainen Martta Henttula, 13, talutti vasikkaa rauhallisin ottein.
–Katsopas, kun tuo vasikka alkaa märehtiä talutettaessa. Se kertoo siitä, että se ei ole jännittynyt ja talutus sujuu tosi hyvin, kehuu Laiholahti Martan otteita.
–Meillä on kotona lehmiä ja tykkään talutella niitä. Täältä saa vielä lisää oppia, miten kannattaa toimia. Oma rauhallisuus tarttuu myös vasikkaan, Martta vinkkasi.
Martan ja muiden leiriläisten otteisiin vaadittiinkin malttia, sillä monet vasikoista olivat ensimmäistä kertaa riimun päässä.
Lehmänpesuintoa
Katriina Kiviranta, 6, tykästyi vasikan pesemiseen.
–Olen pessyt tämän vasikan jo kaksi kertaa, kehaisi Katriina, mutta ei saanut lupaa kolmanteen pesemiskertaan, vaikka hieman yrittikin.
–Eläinten kanssa puuhaaminen on tosi kivaa ja nämä vasikat on niin söpöjä, Katriina kertoi samalla rapsuttaen selästä pientä Uumaja-vasikkaa. Tänä vuonna vasikat nimetään u-kirjaimella alkavilla nimillä.
Martta Henttulan sisko Kerttu, 8, oli päässyt ensimmäistä kertaa leirille mukaan.
–Sisko on ollut näillä leireillä jo aikaisemminkin, niin oli kivaa itsekin päästä nyt mukaan. Klippaus oli hieman jännittävää, kun pelkäsin ensin, että siinä saattaa tehdä vasikalle haavan, mutta se olikin sitten helppoa ja kivaa. Tosin joku vasikka oli hieman levoton, että siinä piti olla tarkkana, Kerttu kuvailee.
Jokainen lapsista sai kolmeksi päiväksi oman nimikkovasikan. Leirin lopuksi järjestettiin vielä leikkimieliset Junior handler -kisat tai oikeastaan näyttely, jossa harjoiteltuja taitoja sai esittää myös vanhemmille.
Tuomas Honkasalo