Hutikkaa ja myöhäisherännäisyyttä

0

Joskus minä vielä soitan radion Luontoiltaan ja kysyn, voiko pörriäisistä tulla mesiholisteja. Siltä nimittäin vähän vaikuttaa. Pienen pihani ruohosipulit intoutuivat kuivuudessa kukkimaan ja paikalle ilmaantui heti kimalaisia. Tai, kuten epäilen, lähinnä yksi kimalainen.

Se pörrää paikalle heti, kun aurinko alkaa lämmittää ja aloittaa järjestelmällisen, iltaan saakka kestävän imu-urakkansa. Koska ruohosipuli on mielestäni ihan oiva laiskurin puutarhan kaunistus, kukkia riittää enkä minä niitä kimalaiselta kadehdi.

Sitä vaan mietin, mitä tuollaisesta rajoittamattomasta meden imennästä seuraa. Voiko kimalainen kehittää itselleen kakkostyypin diabeteksen tai tuleeko siitä mesikrapulassa ryhmänsä häirikkö? Luontoillassa varmaan tietäisivät vastaukset. Jos naurultaan pystyisivät niitä kertomaan.

Mutta kuten mainitsin, pikku pihani kasvillisuutta ei ole viime vuosina erityisemmin suunniteltu, vaan se perustuu vuosia sitten istutettuihin monivuotisiin pensaisiin ja kukkiin, muualta lennähtäneistä siemenistä alkunsa saaneisiin luonnonkasveihin tai rikkakasveihin ja useammalta taimikasvattajalta ostettuihin yksivuotisiin kukkiin ja yrtteihin. Jos suunnittelutyylille antaisi nimen, se olisi varmaankin Minnekähän tämä vielä mahtuisi -malli täydennettynä Lisää purkkeja kehiin -periaatteella.

Parhaiten pihassani näyttävät viihtyvän ne kasvit, jotka ovat tulleet sinne omatoimisesti.

Viime talven jäiset säät koettelivat niin peltoja kuin puutarhojakin ja uskoin itsekin niiden tuovan pihaani runsaasti uutta vapaata tilaa. Useammat talvet selättänyt muratti siirtyikin kompostiin.

Myös pikku hiljaa jo liikaakin elintilaa vallannut linnantuhkapensas näytti toukokuussa totaalisen kuolleelta ja aloin jo miettiä töitä pistolapiolle. Synnynnäisen laiskuuden ja kevättalvella sattuneen pienen tapaturman vuoksi lapio jäi odottamaan ja eikös vaan sahan välttäneistä paksuista juurakoista ponnistavista oksista noussut uusia versoja.

Nyt sitten seuraan, jaksaako pensas jatkaa pihanvalloitustaan vai oliko elpyminen tilapäistä. Erityistä kastelua tuo matala puska tuskin tarvitsee. Arvelen sen juurten venyvän Aurajokeen saakka.

toimittaja evp
Päivi Perkiö
phperkio@gmail.com

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here