PÖYTYÄ/Yläne. Jo pienenä tyttönä Raija Pinomäen lempileikki oli kauppa. Ei siis liene ihme, että tie vei myöhemmin ihan oikeastikin tiskin taakse ensin kesäharjoittelijaksi ja myymäläapulaiseksi, sitten vakituiseksi myyjäksi ja lopulta myymäläpäälliköksi.
–Tämä on ollut minulle ihan kutsumusammatti. Tykkään asiakaspalvelusta ja ihmisistä, hän kiittelee lähes 47 vuoden jälkeen.
Kun Raija aloitti Yläneen Tarmolassa vakituisena lokakuun ensimmäinen päivä vuonna 1975, työ oli melko erilaista kuin tänä päivänä. Myymälöitäkin oli nykyisen yhden sijaan kaikkiaan seitsemän, sillä kaikilla sivukylillä oli omansa. Myymäläautoja oli kaksi, ja lisäksi Tarmolaan kuului kattava rauta- ja maatalousosasto sekä ruokabaari.
–Täältä sai silloin ihan kaikkea, hän muistelee.
Myös myyjän piti osata vähän kaikkea. Välillä paloiteltiin possun ruhoa myytäviksi, välillä taas mitattiin kangaspakasta sopivia pätkiä asiakkaille. Jossain vaiheessa myynnissä oli myös pesukoneita, mankeleita ja muita tarpeellisia kodinkoneita. Niistäkin piti jotain tietää, jos ei muuta, niin ainakin hinta.
Maitoa ja piimää ei taas ollut silloin kuin yhtä laatua kumpaakin ja nekin tulivat muovipussissa.
–Ja pussit vuotivat ihan aina, Raija muistaa.
Aukioloajat olivat hyvin suppeita, arkisin oltiin auki vain viiteen ja lauantaisin yhteen. Sunnuntai oli sitten huilipäivä.
Kehitys on tuonut helpotusta
Vuosien varrella Raija sanoo työolojen parantuneen koko ajan. Alkuun hän muistaa kaiken olleen todella raskasta, kun ei ollut apuvälineitä.
–Maitokoritkin olivat tosi hankalan mallisia, ja juotavat tulivat lasipulloissa.
Kassalla taas naputeltiin kaikki ostosten hinnat erikseen, ja ne tuli myös muistaa. Muuten piti lähteä varmistamaan hyllyn reunasta.
Kaikki tehtiin tietenkin käsin tilauksista ja inventaarioista lähtien. Tilaukset kirjattiin jokainen omalle lipukkeelleen, jotka lähetettiin tiistaina postin mukana eteenpäin. Lähetys saapui sitten loppuviikosta. Inventaariossa puolestaan kului aina muutama päivä vuodenvaihteen tienoilla, kun joka ainoa tuote laskettiin ja kirjattiin omalle rivilleen luetteloon.
–Välissä oli sininen kalkkeeripaperi, joka kopioi tekstin. Kopiokoneita ei tietenkään ollut.
Tietotekniikan kehittyessä kassoille saatiin viivakoodinlukijat. Myös tilausten tekeminen helpottui, kun saatiin käsipäätteet ja hyllyjen päihin EAN-koodit.
–Se oli aivan ihmeellistä, että tilauksen pystyi tekemään niiden kautta suoraan.
Sama työnantaja lähes loppuun saakka
Raija Pinomäki sanoo viihtyneensä samassa työpaikassa niin hyvin, että koskaan ei ole tarvinnut hakea muualle. Kaupan nimi on toki vuosien varrella muuttunut useaankin otteeseen, mutta kiinteistö on pysynyt samana. Ainoastaan yhden vuoden hän on ollut muualla.
–1980-luvun lopussa olin Eurassa saman työnantajan palveluksessa, kun täällä oli vähän liikaa väkeä.
Tilanteen taas tasoittuessa Raija pyydettiin takaisin Yläneelle ja samalla hänestä tuli myymäläpäällikkö. Keskon ostaessa Siwat vuonna 2016 työnantaja vaihtui ensimmäistä kertaa. Hän sanoo, että silloin hän myös ensimmäistä kertaa pohti, ryhtyisikö itse kauppiaaksi. Vanha kiinteistö ja sen ongelmallisuus sekä oma ikä kuitenkin rajoittivat haluja.
–Minulla olisi kyllä ollut tiedot ja taidot, mutta muun muassa näiden syiden vuoksi en halunnut siihen ryhtyä.
Nyt kun Yläneen K-market sulki ovensa lopullisesti viikkoa ennen juhannusta, Raija sanoo kokevansa haikeutta.
–Erityisesti tulen kaipaamaan ihmisiä, joita en enää näe.
Tulevia eläkepäiviään hän odottaa kuitenkin jo hyvillä mielin, sillä työtä on tullut tehtyä vuosien varrella reippaasti yli tuntilistojen. Vanha, rakas harrastus Valasrannan huvitoimikunnassa jatkuu edelleen, mutta uuttakin on suunnitteilla.
–Olen käynyt kansalaisopiston jumpparyhmässä iltaisin, mutta nyt voisin aloittaa jotain uutta ja erilaista, kun on päivisinkin aikaa.