Ukrainalaiset otettiin osaksi Mustanojan kyläyhteisöä

0
Kielimuuri on ollut iso ongelma ukrainalaisille, jotka eivät osaa englantia. Sami Ruotsalainen, Vadim ja Luodo Slipenchuk sekä Irina Oholenko saivat Google-kääntäjän avulla sovittua, että Vadim pääsee mukaan lentopalloporukoihin. Kuva: Tuomas Honkasalo

PÖYTYÄ/Mustanoja. Mustanojalla aloitettiin yhteisöllisyyshanke, jonka tarkoituksena on madaltaa sodan jaloista tulleiden ukrainalaisten kynnystä osallistua kyläyhteisön toimintaan. Samalla naapureita tutustutetaan toisiinsa.

Monien eri reittien ja kokemusten kautta Suomeen tulleet pakolaiset ovat hyvin iloisia Suomesta ja ihmisten ystävällisyydestä.

–Se taisi olla Lahden Vilja, joka alun perin sai idean tällaisesta tilaisuudesta, jossa kertoisimme Mustanojan kyläyhdistyksen toiminnasta, kuuntelisimme toiveita ja tutustuisimme toisiimme kylän väen ja ukrainalaisten kesken. Meillä on tulossa Avoimet kylät -päivä ja Rantapäivä Kalikassa sekä muutakin toimintaa, johon Mustanojan ukrainalaiset ovat hyvin tervetulleita, kertoi Mustanojan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Annukka Tolkki.

Tokin ja muiden paikalla olleiden puheet käännettiin Pöytyän seurakuntatalolla pidetyssä tilaisuudessa tulkin avustuksella ukrainaksi. Ensin herkuteltiin slaavilaisen ja suomalaisen ruokakulttuurin taidonnäytteillä: borssikeitolla ja karjalanpiirakoilla.

–Seurakunta ei ole järjestänyt vielä mitään erityistä toimintaa ukrainalaisille, mutta sen vuoksi minäkin tulin tänne kuuntelemaan. Sitten pistetään jotain toiveiden mukaista toimintaa tulille, kertoi hiljan toimessaan aloittanut vs. diakoni Mari Nurminen Pöytyän seurakunnasta.

Vatsa kylläisenä oli selvästi helpompi ottaa kontaktia toisiin: Vadim Slipenchuk ja Sami Ruotsalainen löysivät heti yhteisen lentopalloajatuksen. Kyntäjäntuvalla käydään muutenkin pelaamassa ja Ruotsalainen otti Slipenchukin puhelinnumeron ylös, jotta voi ilmoitella, milloin voisi tulla mukaan pelaamaan.

Monella ukrainalaisäidillä oli toiveissa toimintaa lapsille ja nuorille, sillä kesä vaikuttaa aika toimettomalta.

–He toivoivat, että lapsille järjestettäisiin jotain toimintaa ja vaikkapa kesäleirejä. Kyrön maauimalaankin olisi kiva päästä. Kulkeminen on hieman haasteellista, joten siihenkin voisi miettiä jotain konstia. Pohdimme kyläyhdistyksen hallituksen kanssa, mitä voisimme vielä keksiä heidän avukseen, Tolkki kertoi.

Päivä kerrallaan

Svitlana Hniezdilova tuli Suomeen kahden pienen lapsensa kanssa. Mies joutui jäämään Ukrainaan.

–Suomi on todella kaunis maa ja luonto on upea. Ihmiset ovat oikeasti todella kilttejä. Näistä asioista pidän Suomessa eniten, Hniezdilova hehkutti.

Hän asui ensin Mustanojalla, mutta muutti työn perässä Kyröön, jossa hän työskentelee kasvihuoneella.

–Suomessa huolehditaan poikkeuksellisen hienosti ihmisistä, mutta ukrainalaiseen mentaliteettiin ei kuulu sellainen, että joku muu vaan maksaa eikä tarvitse tehdä mitään. Siksi on tärkeää tehdä työtä. Lapsista huolehditaan täällä todella hienosti, jotta työssä käyminen on mahdollista. Muutenkin ihmiset ovat lapsille todella ystävällisiä, Hniezdilova kuvaili.

Tulevaisuus on Hniezdilovalla täysi mysteeri, mutta hän on päättänyt ottaa päivän kerrallaan.

–Nyt olemme tässä ja ajattelen, että elämäni on nyt täällä. En oikein voi muuta, sillä tilanne on niin epäselvä ja epävarma. Tarvitsen varmuutta lapsieni elämään. Ukrainasta kuulen paljon kuulumisia. Välillä kun en kuule, huoli kasvaa. Koitamme nyt kuitenkin elää täällä mahdollisimman normaalia elämää, Hniezdilova sanoi selvästi päättäväisenä.
Tuomas Honkasalo