Vein 15 vuotta palvelleen parisänkymme keväällä 2021 jätekeskukseen. Olihan siinä monenmoista kulumaa. Hiljalleen nukkuminen uhkasi käydä kalliiksi, kun tämän tästä patjakankaan läpi ilmestyi uusi jousen pää pistelemään reikiä lakanoihin.
Vaimoni oli jonkin aikaa katsellut kehon mukaan muovautuvia patjoja ja niiden kera myytäviä sänkykokonaisuuksia.
Ensin myyjä esitteli tuollaista ihmepatjaa näyttäen, kuinka pudottamansa teräskuula jämähti paikalleen ja kuinka se taas pomppi ja vieri verrokiksi otetulla perinteisellä vaahtomuovipatjalla. Tämän vuoksi kuulemma avaruusjärjestö NASA:kin käyttää muovautuvaa patjamateriaalia.
Mietin, ettei kai painottomassa avaruudessa putoile teräskuulia. Saivartelut sikseen ja koemakoilemaan. Mutta eihän kauppakeskuksen näyteikkunalla kehtaa olla oma itsensä: vetää peittoa kuorsaavan päänsä päälle ja jättää jalkoja tuulettumaan.
Kova esittelypatja tuntui kivikovalta ja puolikova oli vähän kuin jalkapallonurmelle olisi kellistynyt. Kaupat syntyivät Cloudy-malliston pehmeistä patjoista.
Ensimmäisenä yönä uudessa sängyssä näin outoa unta, joka oli kaikkea muuta kuin kuljeskelua pilvien päällä. Olin tuppautumassa täpötäyteen Pietarin-junaan, Allegroon siis. Paikkani oli hattuhyllyllä muovisten kattorakenteiden puristuksessa, jossa mahtui nipin napin hengittämään.
Heräsin hikisenä ja tajusin uuden sängyn imaisseen minut otteeseensa.
Parin yön päästä luulin nukkuvani surkeassa sissiteltassa, jossa pystyi kääntymään vain koko joukkueen pyörähtäessä samanaikaisesti. Unessa rynnäkkökiväärin viritintappi jäi törröttämään kyljen alle, taisi todellisuudessa olla vaimon sormi.
Teki mieli opastaa sänkyä, ettei minusta tarvitse pitää kiinni. Toinen outo juttu ihmesängyssä on, että lämpö tuntuu tulevan patjasta ja pelkkä lakana riittää peitoksi. Onneksi vaimo osti minulle tuhdit silmälaput, jotta saan pääni piiloon tuttuun tapaan.
Pyöriväisen ihmisen on ollut vähän vaikea tottua sängyn ominaisuuksiin, mutta kyllä siinä jo nukutuksi saa ja pidäkkeelliset ahtauspainajaisetkin ovat hiljalleen jääneet. Vuoden käytön jälkeen patjaan on muovautunut pesäkuoppa, johon kelpaa kellahtaa.
Kai on niinkin, että keski-ikäistyvän ihmisen tulee oppia rauhoittumaan paikalleen. Jos ei siihen itse kykene, niin patja tuntuu opettavan.
Timo Koskensalo