PÖYTYÄ/Riihikoski. Terhi Siili-Rantasen omakotitalon varastohuoneen nurkasta kuuluu kovaa puhinaa. Joku on todella kiukkuinen tai tarkemmin tulkittuna peloissaan.
Pieni siilinpoikanen ei oikein vielä luota Rantasen hoitaviin käsiin. Muu pentue ympärillä on jo sitä mieltä, että tuon tuoksuiset kädet antavat ruokaa ja hoivaa, jotta ei kuolo korjaa kesken elämän alkupolun.
–Tämä tosi iso pentue tuli minulle Tammelasta. Olivat aika heikossa kunnossa jo ennen kuin sain ne hoitooni. Mutta nyt ovat jo pirteitä. Yksi poikanen oli niin huonossa kunnossa, että sen peräaukkoon olivat kärpäset munineet ja se jouduttiin harmillisesti lopettamaan. Eli seitsemän kuitenkin selvisi, Siili-Rantanen huoahtaa.
Eläinten pelastaminen käy työstä, vaikka se ei Rantasen työtä olekaan. Ensimmäisen kissanpennun hän pelasti kahdeksanvuotiaana.
–Siitä kissanpennusta tämä kaikki alkoi. Olin mamman luona ja löysin pienen hylätyn kissanpennun ja otin sen mukaani. Se tarina päättyi sen verran hyvin, että kissa eli 14-vuotiaaksi, Siili-Rantanen muistelee.
Siilinen pihapiiri
Koirat ja kissat ovat kuuluneet Siili-Rantasen elämään aina. Mukaan tarinaan on sijoitettu myös pupua ja marsuakin. Tällä hetkellä Siili-Rantasella on kaksi kissaa, kolme koiraa ja paljon siilejä pihapiirissä.
–Uskoisin, että tässä meidän pihapiirissä asuu nyt noin kymmenen siiliä. Enempää ei kyllä meidän pihamaalle mahdukaan, Siili-Rantanen naurahtaa pihallaan Pöytyän Riihikoskella omakotitalotaajamassa.
Siilit pyritään palauttamaan aina samaan paikkaan, josta ne on löydettykin, sillä siitä tietää, että elinolosuhteet ovat siileille suotuisat.
–Koirat ja siilit ovat itse asiassa vähän huono yhdistelmä, mutta meillä on koirat kiinni aina ja normaalisti tuossa aitauksessa. Tein aitaukseen suojaluiskan alaosaan, jotta siilit eivät eksy sinne. Viime kesänä kaksi poikasta oli ajautunut aitaukseen ja meinasi käydä huonosti. Onneksi huomasin sen, kun koirat koittivat leikkiä piikkikerillä, Siili-Rantanen kertoo.
Eniten Siili-Rantanen on pelastanut kissoja, mutta kuuden viime vuoden aikana siilit ovat valloittaneet Rantasen sydämen. Siilejä on tällä hetkellä hoidossa kymmenen. Paljon enempää ei mahdu.
– Juuri lähti yksi pelastettu orava, mutta kauheasti enempää ei kyllä sovi kerrallaan. Nyt olen kesälomalla, mutta esimerkiksi nämä pienet siilit, jotka tulivat juuri Jokioisilta, vaativat hoitoa kahden tunnin välein, sillä ovat vain neljä viikkoa vanhoja ja olivat tosi huonossa kunnossa, Siili-Rantanen harmittelee. Hoitoalalla työskentelevä Siili-Rantanen on kyllä haaveillut tekevänsä eläinten pelastamista ihan työkseenkin.
–Olisi aivan ihanaa, jos tästä saisi työn. Hoiva-alalle olen selkeästi ajautunut eläinten hoivaamisen kautta, Siili-Rantanen analysoi.
Siili-Rantasen nimi ei ole mikään lempinimi, sillä hänen nimi tulee hänen suvustaan.
–Isoäidin tyttönimi sattui olemaan Siili, joten sehän sopi minulle kuin nenä päähän, Siili-Rantanen naurahtaa.
Elävät fossiilit
Siileissä Siili-Rantasta viehättää niiden suloisuuden lisäksi historia.
–Nämähän ovat tällaisia eläviä fossiileja. Siilit ovat säilyneet aika muuttumattomana tuhansien vuosien ajan. Siilien määrä on vähentynyt viime vuosina, joten ehkä tässä on enemmän tällaista suojeluajatusta mukana, Siili-Rantanen pohtii. Kun eläimet eivät vaadi pelastamista, Siili-Rantanen rakastaa luonnossa samoilua. Eläinten hoitamiselta ei toisaalta jää paljon vapaata aikaa muuhun käytettäväksi.
–Aloitin yhteistyön SEY Loimaan eli eläintensuojeluyhdistyksen kanssa. Heidän kauttaan saan pientä korvausta esimerkiksi siilien ruokiin. Mutta kyllä kustannukset silti jäävät miinusmerkkiseksi, Siili-Rantanen tunnustaa.
Suojelutyön tekeminen harrastuksena jää kuitenkin vahvasti plusmerkkiseksi.
–Parasta tässä puuhaamisessa on varmasti se, kun näkee eläinten saavan voimansa takaisin ja pääsevän oikeasti takaisin kiinni elinkaareensa. Luontoon tai hyvään kotiin palautetut tai sijoitetut eläimet ovat paras juttu tässä työmäisessä harrastuksessa, Siili-Rantanen kertoo jopa hieman liikuttuneena.