PÖYTYÄ. Hieman rokahtavan näköinen nuori nainen avaa kotinsa oven ja tokaisee, että voidaanko tehdä haastattelu pihalla, sillä talossa ei ole pinkka ja punkka nyt juuri kunnossa.
Muutama viikko sitten asevelvollisuutensa suorittaneen Helmi Haaviston puheissa armeijavuosi vaikuttaa kaiken kaikkiaan positiiviselta. Vajaa vuosihan siellä oikeastikin kului.
–Armeija antoi minulle paljon lisää elämänkokemusta ja tietenkin myös c-ajokortin. Päätin mennä armeijaan, sillä halusin uuden kokemuksen ja koitella vähän siipiäni. En ole ehkä ihan parhaimmillani sosiaalisissa tilanteissa ja halusin hieman haastaa itseäni. Kaikki meni sitten ihan hyvin. Voisin suositella armeijaa kaikenlaisille naisille, Haavisto vihjaa.
–Moni armeijan käyvä nainen on aika tavoitteellinen ja vannoo, että pitää mennä aukkiin tai rukkiin, mutta eiväthän kaikki voi mennä johtajakoulutukseen. Rivisotilaita tarvitaan ja naisia heidän joukkoonsa.
Kaikki pärjäävät
Haaviston mukaan armeijassa pärjäävät kaikenkuntoiset.
–Itse en ollut missään huippukunnossa, kun menin armeijaan vuosi sitten. Kunto nousee väkisinkin alokasaikana ja pysyy ylläkin, vaikka se tosin riippuu hieman joukko-osastosta. Kuljetuskomppaniassa saattoi tulla miehistövaiheessa hieman kuljetuskiloja, Haavisto virnistää.
–Sotkut munkit olivat kyllä erityisen hyviä.
Upinniemessä ja Haminassa koulutuksensa saanut Haavisto oli yksi kolmesta naisesta heidän joukko-osastossaan.
–Upinniemi on aika pieni varuskunta, mutta siellä on monta eri joukko-osastoa. Kuljetuskomppaniakin oli aika pieni, mutta hommat rullasivat silti hyvin. Hassua vaan, että minäkin olen tykkimies, vaikka kuljetushommia teinkin, Haavisto kertoo ja tunnustaa tuntevansa vanhan ilkikurisen sanonnan tykkimiehistä. Tai pitäisikö kuitenkin sanoa tykkinaisista?
–Tyhmä, tyhmempi, tykkimies voi jäädä mielestäni oman onnensa nojaan. Ei koske minua.
Yhteistupa ryhmäyttää
Upinniemessä Haavisto sai valita, osallistuuko yhteistupakokeiluun. Hän halusi ehdottomasti yhteistupaan.
–Mielestäni yhteiset tuvat ovat hyvä juttu ihan jo ryhmäytymisenkin kannalta. Meitä oli Upinniemessä kolme naista yhteistuvassa.
–Meillä oli omat suihkutilat ja vessat. Vessoissa olisi varmaan voinut käydä vaihtamassa vaatteita, mutta minä ainakin vaihdoin tuvassa ja se oli ihan normaalia. Eikä usein olisi ollut aikaakaan käydä vaihtamassa vaatteita muualla.
Helmi Haavistolle yksi armeijaan menon syistä oli maanpuolustustahto.
–Jos syttyisi sota, en haluaisi jäädä kotiin, vaan lähteä puolustamaan maatani rintamalle. Armeijasta tai autoilusta ei Haavistolle tule kuitenkaan ammattia.
–21-vuotiaana saan c-kortin virallisesti myös siviilissä, mutta ei minusta autokuskia taida tulla. Luen avoimessa sosiaalitieteitä ja sitten haen yliopistoon samaa alaa opiskelemaan, Haavisto suunnittelee. Armeija jää kuitenkin muistoihin positiivisena kokemuksena ja saattaahan se olla, että kertauskutsukin kolahtaa joskus postiluukusta.