Pihaparlamentissa olemme ylistäneet, kuinka loistava asuinpaikka sosialistista realismia edustava 70-luvun betonilaatikkomme oikein onkaan. Huoneet ovat avaria, kaappitilaa riittää, naapurit ovat mukavia, ja kaavoittaja on jättänyt talojen väliin riittävästi etäisyyttä. Asukkaiden joukossa on työssäkäyviä, eläkeläisiä, pakolaisia, lapsia sekä vanhuksia ja eri uskontokuntien edustajia. Trendilehden toimittaja luultavasti toteaisi lähtökohdat toivottomiksi ja kotikulmamme ainoaksi hyväksi puoleksi bussipysäkin suoman mahdollisuuden päästä pois.
Perheellemme löytyi väistöasunto Turun Herttuankulmasta. Se edustaa modernia ja tehokasta kaupunkirakentamista. Pihanurmien sijaan viheralueita on omituisissa paikoissa, kuten katoilla. Niillä kasvaa hautausmailta tuttua perennamattoa. Kaikki on kovin siroa. Miljöö tuo mieleen Velmeri Männikön legotalot Vanhassa Palikassa – kivahan niitä on katsella, muttei niistä taitaisi olla pidemmän päälle oikeiksi asunnoiksi.
Samanlainen todellisuuden ja tilastojen välinen problematiikka vaivaa Varsinais-Suomen hyvinvointikertomusta, jossa Oripää kipusi pienituloisuusasteella mitattuna riskialttiille kakkossijalle heti Turun jälkeen. Huono-osaisuutta ja sairasteluakin kunnasta löytyy, mutta eivätpä oripääläiset järin onnettomilta vaikuta ainakaan Shellin baarissa käydyn ajatustenvaihdon perusteella.
Oripäässä lenkkeillessäni pohdin, pitäisikö hyvinvointia mitatessa huomioida vaikkapa äänet ja tuoksut. Paljonko ropisisi pisteitä siitä, kun pystyy erottamaan iltatuulen suhinan männikössä, haistamaan kangasmaaston tuoksun tai näkemään viljalaihon aaltoilun. Entä minkälainen painoarvo annettaisiin kyläkauppiaan mukaville sutkautuksille tai huoltoaseman pöydästä tervehtivälle ukkoköörille. Kerho- ja yhdistystoiminta tulisi ilman muuta ottaa mukaan pisteytykseen.
Alueiden väliset tuloerot heijastuvat tutkimuksiin, mutta raha ei tunnetusti tuo onnea saati sitten luo hyvää fiilistä. Raha helpottaa monien asioiden toteuttamista, joskin sitä tärkeämpää on kunnioittaa kotikulmia asuttavia ihmisiä eikä luontoarvojakaan auta väheksyä.