Omakohtaiset kokemukset patistivat hänet kirjoittamaan keväällä ilmestyneen esikoisromaanin nimeltään Aina omanne, kertomus etäomaishoitajuudesta. Litmanen sanoo saaneensa äidinperintönä vaikuttamisenhalun. Hän ei halua astua kuitenkaan politiikan tantereelle, mutta hän haluaa herättää keskustelua.
–Jonkun pitää kertoa epäkohdista, nähdä ne ja tuoda ne näkyviksi. Koen sen tärkeäksi tehtäväksi, Litmanen toteaa.
Maisterin ja tutkijan koulutuksen saanut kirjailija on myös sitä mieltä, että hänellä on tähän suoranainen velvollisuus, sillä koulutus on antanut eväät ajatteluun ja asioiden ilmaisuun tekstin kautta.
–Olen ajattelijaluonne ja minua kiinnostaa yhteiskunnalliset aiheet. Niitä haluan pohtia ja niistä kirjoittaa.
Etäomaishoitajuus on aihe, jota Suomessa ei tunnusteta vielä virallisesti. Silti näitä toiselta puolelta Suomea läheisiään hoitavia on arvioitu olevan 100 000, ja Litmanen on yksi heistä. Arjen haasteet ja hätä läheisistä ovat tässä yhtälössä hänen mukaansa välillä sietämättömät.
–Kun ajomatkaa on yhdeksän tuntia, siinä ei lähdetä päiväseltään ja työpäivän jälkeen sairaalaan pitelemään omaista kädestä, vaikka olisi kuinka suuri huoli toisen selviytymisestä.
Litmanen tietää myös omasta kokemuksestaan, ettei työelämässä riitä ymmärrystä perhetragedioille. Jos läheinen tarvitsee akuutisti apua, etäomaisen vaihtoehtona on ottaa joko omaa lomaa tai jäädä pahimmassa tapauksessa työttömäksi. Kaikki eivät voi jäädä etätöihin.
–Silloin se tarkoittaa köyhyyttä etenkin sellaisissa ammateissa, jossa palkat ovat jo valmiiksi pienet.
Yksinäistä mutta inspiroivaa
Aina omanne on Tanja Litmasen mukaan erityisesti vertaistuellinen kirja. Hän kokee itse olleensa todella yksin etäomaishoitajuuden kanssa. Voimat, rahat ja tieto on aina pitänyt kaivaa isolla kauhalla kivien alta.
Esikoistaan kirjoittaessaan hän sanoo vaikeidenkin tunteiden nousseen pintaan. Toisaalta hän kertoo tekemisen temmanneen mukaansa ja kirjoittamistyön olleen inspiroivaa. Kaikkiaan kirjan tekemiseen upposi pari vuotta, sillä väliin mahtuu paitsi toistuvia reissuja Pohjois-Karjalaan myös työskentelyä muilla aloilla.
– Aikaa vei myös se, että halusin kertoa päähenkilön tarinan hän- enkä minä-muodossa. Se on kirjoitusteknisesti haastavampaa, mutta lopulta ymmärsin, että ajatuksia voi laittaa yhtä lailla näin toisen päähän.
Kirjailijan työ saattaa olla toisinaan myös yksinäistä, siitäkin huolimatta, että Litmanen on harjoitellut sitä olleessaan mukana erilaisissa hankeprojekteissa ja etätyössä.
– Vaikka toisaalta tykkään olla yksin, niin kyllä sitä mielellään hakeutuu päivän päätteeksi ystävien ja puolison seuraan.
Syksyllä edessä on kiertue kirjan puitteissa, ja myös Yläneen kirjastossa tuore kirjailija tullaan mahdollisesti näkemään. Jatkoakin on luvassa, sillä tällä hetkellä työn alla on jo kolmas romaani. Toinen on puolestaan loppuhiontaa vaille valmis.
– Kun sain pään auki, niin näitä nyt vaan alkoi tulla, hän nauraa.
Aina omanne: kertomus etäomaishoitajuudesta (2022)
Tanja Litmanen
Kustantaja: Warelia
245 sivua
Puhelin soi kesken työpäivän ja hätä tulee iholle. Kaukana Itä-Suomessa veli joutuu suljetulle, eikä vastuuta voi lykätä vanhalle isälle, joka tarvitsee itsekin apua arjessaan. Mikä on tärkeää, mistä pitää kiinni, missä ovat omat rajat?
Etäomaishoito on tänä päivänä osa sadan tuhannen suomalaisen elämää. Varsinkin idästä ja pohjoisesta lähdetään työn tai ihmisten houkuttelemana pois kotiseudulta, mutta perheenjäsenen sairastuessa tai kuollessa arjen sujumisen vastuuta voi jäädä lähtijällekin, jopa opiskelemaan muuttaneelle nuorelle aikuiselle. Työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet eivät koske ainoastaan lapsiperheitä, vaan etäomaishoitajakin kamppailee ajankäytön, talouden ja jaksamisensa kanssa.
”Aina omanne” on fiktiivinen romaani etäomaishoitajuuden ongelmista. Tapahtumat perustuvat tutkittuun faktaan ja aitoihin kokemuksiin.