ORIPÄÄ. Corollan lamppua Oripään keskustassa vaihtavat Kai Koski ja Pasi Nurmi eivät noin vain allekirjoita Varsinais-Suomen hyvinvointikertomuksen antamaa kuvaa, jonka mukaan oripääläiset sairastavat muita enemmän tai ovat muita auranmaalaisia huono-osaisempia.
Miehet arvelevat huono-osaisuutta mittaavien lukuarvojen hypähtäneen, koska oripäässä on runsaasti pienituloisia eläkeläisiä.
– Monet ovat viljelleet maata, eivätkä siinä työssä kertyneet eläkkeet ole välttämättä kovin suuria, Nurmi sanoo.
Hän tuumaa, että siitä huolimatta ihmiset pärjäävät. He osaavat tulla vähällä toimeen ja lisäksi useat hallitsevat kotitarveviljelyn. Hyvinvointikertomus ei mittaa maaseudun rauhaa, jolla miehet uskovat olevan mielialoja kohottava vaikutus.
Mikäli sitten tauti iskee tai sattuu tapaturma, Kosken kokemusten perusteella Loimaalle pääsee hoitoon mutkattomasti ja nopeasti.
– Esimerkiksi ajanvarauksessa takaisinsoitto toimii todella hyvin, hän kiittelee.
Tekeville sattuu
Shellin baarin terassilla kahvia nauttiva Hannu Suisto hämmästelee hyvinvointikertomuksen kuvaa Oripäästä.
– Olen itsekin pienituloinen eläkeläinen, mutta ei elämä kurjalta tunnu, Suisto tuumaa.
Hänkin arvelee väestön ikääntymisen synkistävän tilastoja.
– Meillä on reilut 1 300 asukasta, joten yksittäiset sairaustapaukset ja tapaturmat tulevat luultavasti vahvemmin esille kuin vaikkapa Pöytyän kohdalla, Suisto miettii.
Toinen tapaturmia sekä tuki- ja liikuntaelinvammoja selittävä seikka saattaa Suiston mukaan olla se, että Oripäässä on lukuisia pieniä yrityksiä, joissa tehdään fyysistä työtä.
– Kannattaa myös muistaa, että me oripääläiset olemme innokkaita urheilijoita ja niissäkin riennoissa sattuu ja tapahtuu, hän lisää.
Kunnan tämänhetkistä tilaa hän pitää varsin hyvänä ainakin palvelujen osalta; on kauppa, apteekki ja pankki. Mielenkiintoisena seurattavana seikkana Suisto pitää sitä, minkälaista vipinää Ukrainan sodan jaloista tulleet nuoret lapsiperheet tuovat Oripäähän, kunhan aika kuluu.
Tuttuus luo turvaa
Haastatellut miehet arvelevat, että oripääläisten kynnys hakeutua hoitoon saattaa olla matalampi kuin muualla. Siitä on heidän mukaansa kiittäminen muun muassa terveydenhoitaja Marja-Leena Lehtelää , joka tosin on jo eläkkeellä ja vetää nykyisin SPR:n vanhustenkerhoa.
Lehtelä huolehti 35 vuotta paikkakuntalaisten terveydestä. Suiston mukaan siitä ajasta on monella hyvät muistot.
Tuoretta hyvinvointikertomusta kokemuksiinsa peilaava Lehtelä sanoo oripääläisillä olevan vaivoja siinä missä muillakin, muttei mikään sairaus tuntunut hänen työvuosinaan nousevan paikkakunnalla ylitse muiden.
– Tuntuu vähän oudolta, ettei syöpä iskisi oripäälisiin. Sitä tuntuu olevan vanhusväestön keskuudessa vähän yhdellä jos toisellakin, Lehtelä sanoo.
Mielenterveysongelmien vähäisyys on Lehtelän mielestä uskottava tieto. Hän on huomannut oripääläisten juttelevan matalalla kynnyksellä asioista toisilleen ja paikkakunnalla on tapana huolehtia ihmisistä. Jos sitten onkin vähäosaisuutta ja pienituloisuutta, yhteisöllisyys pienentää niiden haittavaikutuksia.
– Oripäässä tiedetään, keneltä voi kysyä apua ja neuvoa. Se lisää turvallisuuden tunnetta ja helpottaa ongelmissa, Lehtelä lisää.
Lehtelä tuumaa, että hyvinvointikertomuksen tarjoamia tietoja kannattaa joka tapauksessa hyödyntää. Hänen mielestään olisi fiksua perustaa esimerkiksi ikäihmisille tarkoitettu neuvola, jossa jaettava tieto voisi ennen pitkää kohentaa tilastojakin.
