AURANMAA. Auranmaan metsänhoitoyhdistyksessä on kuluneen puolentoista vuoden aikana tapahtunut väenvaihdos. Pitkän uran metsänhoitoyhdistyksessä tehneen Veikko Kursin jäätyä eläkkeelle toiminnanjohtajana jatkaa Tommi Laurila ,joka on työskennellyt yhdistyksessä 10 vuotta.
Leena Minkkinen aloitti metsäasiantuntijana Kursin entisellä alueella Pöytyällä ja Aurassa kesäkuun alussa. Yläneellä metsäasiantuntijana toimiva Antti Vuorinen on ennättänyt olla Metsänhoitoyhdistys Auranmaan palveluksessa puolitoista vuotta ja toimistonhoitaja Tarja Kurenkunnas yhdeksän kuukautta.
Samalla kun metsänhoitoyhdistyksen toimistolla vietettiin viime tiistaina soppatykin äärellä Kursin läksiäisiä, saivat metsänomistajat tutustua yhdistyksen toimihenkilöihin ja keskustella metsäasioista. Nykyiset metsäasiantuntijat tekevät työtä alalla, joka on hyvin toisenlainen kuin Kursin aloittaessa uransa. Auranmaalaisia metsänomistajia Kursi ehti palvella 36 vuotta ja täkäläiset metsät tulivat niin tutuiksi, ettei Kursi juurikaan joudu karttoihin turvautumaan. Hän laskee palvelleensa työuransa aikana 600–700 metsänomistajaa. Asiakkaita metsänhoitoyhdistyksellä on Kursin uran aikana ollut 1 700–1 200.
–Kolmea eri omistajasukupolvea olen saattanut palvella, kahta aivan varmasti.
Auranmaalaisten metsien omistajat asuvat Kursin mukaan vielä pääosin metsiensä läheisyydessä ja ovat kosketuksessa metsänhoitoon.
–URANI alussa oli paljon metsureita eikä koneista tietoakaan. Nyt metsureita saa etsiä. Automatisoituminen ja koneistuminen on ollut hurjaa, Kursi toteaa.
Metsäalan muutokset eivät jää koneistumiseen.
–Ennen nähtiin, että metsien hakkuilla tehdään toimeentulo. Nykyisin metsillä nähdään muutakin arvoa, Laurila sanoo edeltäjänsä työuran aikana metsäalalla tapahtuneesta ajatusmallin muutoksesta.
Viime vuosina keskustelu jatkuvasta kasvatuksesta ja metsien monimuotoisuudesta sekä hiililaskelmien teko on lisääntynyt. Kursi ei ole jatkuvaa kasvatusta vastaan joskaan ei siihen erityisesti kannustakaan. Hän epäilee jatkuvan kasvatuksen periaatteilla puun loppuvan teollisuudelta ja näkee jatkuvan kasvatuksen lähinnä pienten tilojen mahdollisuutena. Suomalaisia metsiä hän pitää hyvin hoidettuina.
–Tuntuu, etteivät asiantuntijat ole selvillä suomalaisesta metsänhoidosta. EU-taksonomia jos toteutuu, siinä ei ole mitään tolkkua, hän murehtii ja on valmis laittamaan suomalaismepit vaihtoon.
ILMASTOSTA täytyy Kursin mukaan pitää huolta ja luonnon monimuotoisuutta varjella, mutta hän katsoo, että luonnonsuojelupuoli on suomalaisessa metsätaloudessa huomioitu jo paremmin kuin missään muualla ja uskoo, että suomalaisella metsänhoidolla voidaan huolehtia ilmastosta. Kaikkinensa hän luottaa suomalaisen metsätalouden tulevaisuuteen.
–Tulevaisuus on metsätalouden puolesta hyvä kunhan maailmantilanne muuttuisi rauhallisemmaksi.
Puheet tulevasta energiakriisistä ovat Kursin mukaan jo näkyneet polttopuupulana.
Omat polttopuunsa Kursi hakee Vesilahden mökiltä, jossa hän on harrastanut myös visakoivujen kasvatusta. Tyrväältä kotoisin olevalla miehellä on kaipuu kotiseuduilleen, mutta ainakin seuraavat viisi vuotta hän aikoo viettää eläkepäiviä Pöytyällä, sillä vaimo on vielä työelämässä.
METSÄNEUVOJANA Kursin korvaava Minkkinen on opiskellut metsätiedettä Itä-Suomen yliopistosta ja Auranmaalle hän tuli Keski-Suomen metsänhoitoyhdistyksestä. Pari kuukautta töitä tehtyään hän on todennut täkäläisen puuston keskisuomalaista kookkaammaksi. Toisaalta Etelä-Suomen metsissä ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat Minkkisen mukaan jo näkyä ja Keski-Suomessa kuusikot ovat hänen mukaansa täkäläisiä kuusikoita paremmassa kunnossa.
–Minut on otettu tänne erittäin hyvin vastaan, Minkkinen iloitsee ja toivoo hyvän yhteistyön jatkuvan.
–Tavoitteena on pitää metsät mahdollisimman hyvässä kunnossa.