Kun mikään ei riitä

0

Toteutin kesällä pitkäaikaisen unelmani ja hankin teleobjektiivin. Vain huomatakseni, että valokuvausharrastus on kuin pienen pintaremontin teko. Jos päättää vähän sutaista uutta maalia seinän pintaan tai vaihtaa tapetit, huomaa nopeasti, että listatkin oikeastaan pitäisi vaihtaa. Ja ovet ja ikkunat. Sen jälkeen vanha katto ja lattia hyökkäävät silmille, ja kun menet avaamaan lattian, huomaat, että täällä on kosteusvaurio. Välikatollekin on tietysti vuotanut vettä, joten edessä on myös kattoremontti. Kun nyt melkein kaikki on joka tapauksessa menossa uusiksi, niin samalla sitä sitten remontoi keittiön.

Järjestelmäkamera on jo itsessään melko painava. Jos kantaa mukana jalustaa, sekin painaa. Uuden objektiivin myötä totesinkin tarvitsevani jäsenyyden kuntosalille. Nopeasti myös huomasin, että oikeastaan olisi paljon kätevämpää, jos olisi kaksi kameran runkoa. Tällöin ei tarvitsisi koko ajan vaihdella objektiiveja, vaan kamera objektiiveineen olisi aina käyttövalmiina. Itse asiassa minulla pitäisi olla paljon useampia kameroita kuin kaksi, jos ikinä aikoisin olla kameroineni oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Valokuvauksessa on pitkälti kyse oikeasta ajoituksesta ja ajasta. Minulla ajoitus on aina pielessä, toisin sanoen kamera aina väärässä paikassa, eikä koskaan riittävästi aikaa pysähtyä kuvaamaan. Suunnilleen koko luomakunta tuntuukin pitävän pilkkanaan. Sen kerran, kun en ota kameraa mukaan mökille, hylje käy näyttäytymässä ja merikotka kaartelee laiturin nokassa. Tai koiralenkillä kun en kameraa mukana kuljeta, törmään hirviemoon ja kahteen vasaan. Ainoa, joka osuu kohdalle kameran ollessa mukana ja joka suostuu jopa poseeraamaan, on puukatokseen leiriytynyt rantakäärme. Ja sitähän kaikki kevyesti käärmekammoiset instagramseuraajani, eli äiti, arvostaa.

Tarvitsisin siis sekä lisää rahaa että aikaa, jotta voisin toteuttaa kuvaushaaveitani. Pelkkä kalusto ei riitä, jos ei ole aikaa, mutta haaveilen silti makro-objektiivista. Minulta puuttuu myös salama, studiovalot ja -varusteet sekä tuuli- ja savukoneet. Kaikkien toiveitteni toteutuessa ahkerinkaan kuntosaliharjoittelu ei enää riittäisi, vaan kaipaisin ”aseenkantajaa”, ehkä myös rekkaa, jotta saisin koko kuvauskalustoni kuvauspaikalle. Lottovoiton tullessa muu lienee mahdollisuuksien rajoissa, mutta uutta tervettä selkää en taida saada. Se mahdollistaisi kaikenlaisen konttaamisen ja ryömimisen sekä muut hankalat asennot, joihin kuvaajan on joskus vääntäydyttävä.

toimittaja
Marika Timonen
marika.timonen@avl.fi

 

 

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here