AURANMAA. Spriipolttimella varustetulla perinteisellä Trangialla voi partiolaistarinoiden mukaan kokata monenmoisia leipomuksia, vaikka pitsan. Yleensä kertoja selittää, kuinka paistamiseen vaadittiin monimutkaisia foliovirtyksiä ja rutkasti aikaa.
Onneksi nettiin on tullut yksi jos toinenkin kertomus retkipitsan teosta. Niitä yhdistelemällä voi päätellä, että maittavan hiukopalan laittaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertaista.
Sitä helpompaa retkikokkaaminen on, mitä enemmän asioita valmistelee jo kotona. Taikina syntyy näppärästi 00-jauhon pitsajauhoseoksesta, jonka joukkoon lisätään hitusen kuivahiivaa, suolaa, vettä ja öljyä. Valmis pitsajauhoseos on kalliimpaa kuin tavallinen vehnäjauho, mutta siitä saa helposti paperinohuen pohjan.
Pohjan ohuus on valttia, kun sitä kypsennetään vaatimattoman tehon tarjoavalla spriipolttimella. Tosi eräjormat tai -hilmat vaivaavat kuulemma taikinankin maastossa, panevat sen muovipussiin ja lämmittävät pakettia puolisen tuntia kainalossaan.
10 minuutin paisto-operaatio
Pyöräytimme taikinakiekot kotiköökissä lautaselle ja peitimme ne muovikelmulla. Autossa oli sen verran lämmitä, että kiekot jatkoivat ajomatkan aikana kohoamistaan muodostaen lopulta valtavan lätyn. Ehkä ne olisi kannattanut kääriä yksitellen leivinpaperiin.
Ensimmäiseksi paistoimme sieni-sipuliseoksen kattilassa ja jätimme sen odottamaan.
Kiekkojen pyörittely ohuiksi pitsapohjiksi tuntui maastossa vaikealta, vaikka sade liukasti sormia. Homma alkoi sujua, kun sormiin lisäsi vähän öljyä.
Teimme pitsapohjista sellaisia, että ne mahtuivat juuri ja juuri Trangian paistinpannulle.
Spriipolttimen liekinsäätäjä kannattaa asettaa tässä vaiheessa paikalleen ja jättää läppäkansi niin avoimeksi kuin mahdollista.
Paistettaessa pannulle ei pidä lorauttaa rasvaa, vaan siihen sirotellaan jauhoja. Sitten pudotetaan pohja jauhojen päälle ja pannaan paistinpannu Trangialle. Pannu peitetään matalahkolla kattilankannella, jottei lämpö pääse harakoille.
Pitsapohjan alapuoli kypsyy vajaassa viidessä minuutissa. Kypsymisen merkkinä on kannen alta tuprahtava savu. Se nousee, kun jauhot kärähtävät.
Savun hälvettyä napataan puolikypsä pohja pannulta, käännetään pannua vasten ollut kypsä puoli ylöspäin ja lisätään siihen täytteet. Ensin tomaattikastike tai ketsuppi, sen päälle juusto ja muut herkut. Mättämistä kannattaa välttää, jottei pitsa jäisi raa’aksi.
Kun täyte on ripoteltu, sirotellaan Trangian paistinpannulle uusi jauhoerä, pannaan täytetty pitsa pannulle ja peitetään taas kokonaisuus kannella. Tässä vaiheessa kypsyy se puoli pohjasta, joka saattoi jäädä ensimmäisellä paistolla raa’aksi.
Kelloa ei tarvitse vilkuilla, sillä jauhojen kärähdys ilmoittaa valmistumisajankohdan olevan käsillä.
Kantarellitäyte on paras
Entäpä tärkein, eli maku?
Parhaimmaksi metsäpitsaksi osoittautui se, jonka päällä oli ainoastaan ketsuppia, emmentaljuustoa ja sipuli–kantarelliseosta. Maku oli yllättävän vahva ja siinä oli sopiva häivähdys syksyistä luontoa.
Pitihän meidän kokeilla perinteisempiäkin täytteitä: herkkusientä, kinkkua ja ananasta. Eipä niissäkään vikaa, mutta makuelämys jäi niiden kohdalla tavanomaisen kotipitsan tasolle.
RESEPTI: Metsäpitsa
7 dl 00-vehnäjauhoja.
1 tl kuivahiivaa.
1,5 tl suolaa.
2,75 dl vettä.
1 rkl öljyä.
Taikinaa nostatetaan viileässä noin 1 vrk.
Täytteeksi tomaattikastiketta tai ketsuppia, emmentaljuustoa, sipulia ja kantarelleja.
Kolmen normaalin pitsan ainesmäärällä tekee 6–7 retkikeittimen pannulle mahtuvaa pikkupitsaa.
