Voi tätä elämäntuskaa. Vajoan aina työpäivän jälkeen murheen alhoon. En kuitenkaan siksi, etten haluaisi kotiin, vaan siksi, että joudun joka ikisen työpäivän päätteeksi solahtamaan Kehityksentieltä Kyröntielle rautatien alikulkuun. Se on Kyrön taajaman virallinen surkeuden sumppu, heiveröisen näkyvyyden pää-äänenkannattaja.
En kuitenkaan allekirjoittanut aiheesta pari viikkoa sitten tehtyä nettiadressia, koska siinä esitettiin näkyvyyden parantamiseksi kevyenliikenteenväylän ja ajoradan välisten kaiteiden lyhentämistä. Mielestäni kaiteita tarvitaan, sillä muutenhan pyöräilijät ja jalankulkijat putoavat pian samaan sumppuun autoilijoiden kanssa. Tokihan me kaikki päiviemme päätteeksi jonkun sortin kuopan pohjalle päädymme, mutta jos ei kuitenkaan tuohon eikä ihan vielä.
Adressissa oli kuitenkin ajatusta. Itse ehdottaisin näkyvyyden parantamiseksi läpinäkyviä tai huomattavasti nykyistä harvempia kaiteita alikulun molempiin päihin. Kujalantieltä on nimittäin aivan yhtä tuskallista kääntyä alikulkuun kuin Kehityksentieltäkin.
Kuka muistaa, mitä tapahtui keskiviikkona 18.7.2018? No, Auranmaan Viikkolehden tekstiarkisto:
Puolentoista vuoden odotus päättyi Kyrössä keskiviikkona, kun yhteensä runsaan kahdeksan miljoonan euron hintainen rautatien alikulku valmistui. Avajaisjuhlallisuuksiin osallistui runsaan kutsuvierasjoukon lisäksi myös pitkälti toista tuhatta Pöytyältä ja kauempaakin tullutta katsojaa. Tapahtumaa juhlittiin musiikin ja puheiden lisäksi myös lohikeitto- ja kahvitarjoilulla. (AVL 20.7.2018)
Sitten manailtiin ja tuskailtiin yli kaksi vuotta, kunnes meille kerrottiin, että turhaan manailette:
Varsinais-Suomen ely-keskus ei asenna Kyrön alikulun lähellä oleviin liittymiin liikennepeilejä, vaikka Pöytyän kunnanvaltuusto on sellaisen ehdotuksen tehnyt. Elyn mielestä liikennepeilit eivät sovi liittymiin liikenneturvallisuussyistä. Näkemät ovat huonot, mutta tilannetta on hankala parantaa tienpidon toimin. Kyröntielle kääntyminen edellyttää autoilijoilta malttia ja tarkkaavaisuutta. (AVL 27.11.2020)
Laskeskelin, että olen ajanut reilun neljän vuoden aikana 922 kertaa Kehityksentieltä alikulkuun. Arvelen, että minua voisi jo sanoa jonkin sortin kokemusasiantuntijaksi, vai pitäisikö vielä ajaa pari kertaa, jotta kehtaisi sanoa, että ”Nyt riitti luonteen kehittäminen. Alan olla jo aivan poskettoman maltillinen ja tarkkaavainen. Nyt jotain muita ratkaisuja. Kiitos.”
tuottaja
Sirpa Virtanen
sirpa.virtanen@avl.fi