PÖYTYÄ/Kyrö. Vaikka marraskuu on harmaimmillaan, Osman Jupolli on täyttänyt ravintola Quattron jäätelötiskin juhlakuntoon. Sisään astelevat pikkulapset saavat valita siitä ilmaisen puikon tai tuutin. Tietysti jäätelötiski innoittaa perheitä lähtemään ulos syömään, mutta Jupolli selittää taustalla olevan syvällisempiäkin ajatuksia.
Hän haluaa nähdä ravintolassaan lapsia, sillä he ovat kuin enkeleitä synkkien maailmantapahtumien keskellä. Sotien aiheuttamista murheista Jupolli sanoo saaneensa kerta kaikkiaan tarpeekseen.
Vuonna 1992 Suomeen tullut mies on lähtöisin kahdeksanlapsisesta perheestä Kosovon Vushtrrista. Kotikonnuilla asuu vielä kaksi siskoa sekä veli. Muut sisarukset ovat Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä ja Suomessa.
Kesäisin Jupolli käy siskoineen ja veljineen Kosovossa. Siellä on hänen rakentamansa talo, miellyttävä ilmasto, kolotusta lievittäviä kuumia lähteitä ja ruokakin on Suomen mittapuulla edullista.
Vierailut synnyinseudulle tuovat mieleen myös surullisia ajatuksia, etenkin kun väestöryhmien väliset jännitteet ovat yhä pinnalla.
– Oikein kukaan ei tunne minua siellä, ja moni ikäluokkani edustaja on kuollut.
Työ on tärkeä
Siirrytäänpä mukavampiin asioihin; ravintolaan ja ruokaan.
Kyrön Quattroa aiemmin pyörittänyt yrittäjä on Osman Jupollin tuttavia. Hän halusi rauhoittua ravintolatyöstä muiden asioiden äärelle ja Jupolli puolestaan kaipasi lyhyempää työmatkaa.
– Nuorempi veljeni jatkaa Kemiönsaaren pitseriassa, jota minä pidin tähän asti. Minun on helpompi kulkea Turun Liljanlaaksosta Kyröön kuin Kemiönsaarelle, Jupolli sanoo.
Tavoitteenaan ravintoloitsijalla on, että Quattron asiakkaat saavat yhtä maittavaa ruokaa kuin tähänkin asti. Joitakin muutoksia on ajan myötä luvassa ruokalistaan.
– Olen valmistanut pihviannoksia ja haluaisin vielä tehdä niitä, yrittäjä kaavailee.
Työssä käyminen ja ihmisten kanssa oleminen ovat asioita, joita Jupolli janoaa niin kauan kuin terveyttä riittää.
Haastattelutuokion perusteella yrittäminen ei ole aina ollut helppoa, ei etenkään korona-aikana, ja muitakin ammatteja on käynyt miehellä mielessä.
– Kaikki eivät voi olla professoreja. Jonkun täytyy tehdä ravintolatöitä ja toisten on työskenneltävä rakennuksilla, Jupolli tuumaa.
Yhteisöllisyys lämmittää mieltä
Entäpä muutto Pöytyälle, eikö se houkuttelisi?
Osman Jupolli sanoo päättäneensä kauan sitten, että hänen ja perheensä tulevaisuus on Suomessa. Siitä hän ei tunnu olevan yhtä vakuuttunut, etteikö koti voisi olla jossakin muualla kuin Turussa.
Nykyinen asumisjärjestely on oivallinen niin kauan kuin perheen 21-vuotiaat kaksoset opiskelevat kotoa käsin.
– Poikani on Turun ammattikorkeakoulussa ja tyttäreni käy englanninkielistä kaupanalan tutkintoa helsinkiläisessä koulussa, mutta suuri osa opiskelusta onnistuu tietokoneella, Jupolli selittää.
Maaseudun mukavana puolena hän pitää yhteisöllisyyttä, jota on Kemiönsaarella ja sitä on Kyrössäkin. Jupolli haluaa olla jatkossakin kyläläisten tuntema ravintoloitsija, jolle morjestellaan.
