Tulevana sunnuntaina vietetään isänpäivää. Toivottavasti isät keskittyvät ainakin hetkeksi elämän iloisiin asioihin, vaikka ympäröivä maailma menee kriisistä kriisiin. Suurin osa uhkakuvista on kuitenkin sellaisia, joihin yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa. Kannattaa siis keskittyä ainakin välillä arjen iloihin.
Isyys ja vanhemmuus ovat varmasti arjen iloista suurimpia. Vaikka vanhemmuuteen kuuluu paljon myös huolia ja murheita, ennen kaikkea se on suuri ilo ja elämään merkitystä luova asia.
Isyyden muutos on esimerkki siitä, että yhteiskunnan kehitys kulkee kohti parempaa. Vielä muutama vuosikymmen sitten isät olivat usein etäällä lasten elämästä ja jäivät vaille vanhemmuuden iloja.
Vanhat asenteet elävät edelleen esimerkiksi kielessä. Usein kuulee puhuttavan vaikkapa siitä, miten isät osallistuvat nykyisin enemmän lastenhoitoon. Muotoilu pitää sisällään virheellisen ajatuksen siitä, että lastenhoito kuuluu äidille ja isät sitten osallistuvat siihen niin paljon kuin osallistuvat. Vanhemmuus on kuitenkin asia, joka pitää jakaa äidin ja isän kesken tasan.
Isyyden toteutuminen vaatii oikeaa asennetta myös äidiltä. Isä ei ole varaäiti. Isyys on erilaista vanhemmuutta kuin äitiys ja niin asian pitää ollakin. Isyyteen ei ole olemassa valmista muottia, se on jokaisella erilainen. Pääasia että isyys ja vanhemmuus ovat sellaisia, että lapsi tuntee olevansa turvassa ja rakastettu.