Huonosti nukutun yön jälkeen kello kehottaa olemaan itselle kiltti. Miten ollaan itselle kiltti? Sporttikello tuskin tarkoittaa sitä, mitä ensiksi ajattelen, että tänään syön pelkästään herkkuja enkä uhraa ajatustakaan millekään hikiliikunnalle. Sporttikello kai tahtoo sanoa, että ole tänään itsellesi lempeä, äläkä vaadi hirmuista treeniä. Se nimittäin olisi hukkaan heitettyä hikoilua ja veren makua, keho kun vaatii myös lepoa, jotta treenaamisesta olisi hyötyä. Lepo kelpaisi minulle kilttiydeksi, jos ensin olisi ollut sitä urheilua. Sitä tuskin lasketaan, jos syke nousee kiekkokatsomossa? Eli voidakseni olla itselleni kiltti tuskin voin vain lepäillä. Ehkä siis kuitenkin hiukan myös herkuttelen?
Kyllähän sen jo tiedän, ettei herkkujen ahmiminen lopulta ole kovin kilttiä itseä kohtaan. Enkä edes viihdy missään sohvan pohjalla lojumassa, vaan yleensä kampean itseni liikkeelle. Siinä kuitenkin tulee vastaan se MUTTA. Mutta kun on niin paljon kaikkea pakollista tekemistä. Mutta kun olisi niin paljon urheilua kivempaa tekemistä. Mutta kun kaikenlaisiin mahdollisesti kivoihin liikuntaharrastuksiin on liian pitkä matka. Mutta kun inhoan rutiineja. Mutta kun koira ja kissat olisivat sitten aina yksin kotona, jos alkaisin kovasti kodin ulkopuolella kuntoilla. MUTTA kun aika ei riitä eikä motivaatio kanna. Kun endorfiinia ei vapaudu, vaan urheilu aiheuttaa pelkästään v… siis ketutusta ja stressiä.
Ei liikunta minulle mitenkään kokonaan vastenmielistä ole. Tykkään esimerkiksi liikkua luonnossa, mutta sillä ehdolla, että voin ottaa kameran mukaan ja pysähdellä kuvaamaan luonnon ihmeitä. Tykkäisin myös tanssia, mutta kutsuvimmat tanssilattiat jäivät ysärille. Tämän ikäinen täti naurettaisiin ulos diskosta heilumasta. Paitsi ehkä ruotsinlaivoilla, joita en pidä kovinkaan kätevänä ratkaisuna ongelmaani. Risteileminen on muutenkin kuin herkuttelu, siitä tulee hyvin herkästi huono olo. Ihan ilman promillejakin, jos sattuu tuulemaan.
Selkäni, painoindeksini ja yöuneni ovat siinä pisteessä, että olisi syytä keksiä jokin liikunnallinen ja terveellinen tapa olla itselle kiltti. MUTTA sisäinen vastarannan kiiski suorastaan huutaa, että elämästä pitäisi saada myös nauttia. Pitäisi saada herkutella ja olla huoletta, vaikka sporttikello näyttää aliharjoittelua. Niin tosin olen tähänkin asti tehnyt, ja juuri siitä syystä joudun nyt etsimään sporttimotivaatiota. Jos sinulla on sellaista jossakin ylimääräisenä jemmassa, otan lahjoituksia vastaan.
toimittaja
Marika Timonen
marika.timonen@avl.fi