Ihmiset ovat kuulemma nykyään kovin stressaantuneita. No, onhan tässä ollut viime aikoina kaikenlaista, mistä huolta kantaa. Koronaa, sotaa, ilmastonmuutosta, energiakriisiä, inflaatiota ja sen semmoista. Vahvasti kuitenkin epäilen, että suurin syypää löytyy lähes jokaiselta taskusta tai käsilaukusta. Meinaan se pahuksen luuri. Se, jota joskus ennen sanottiin puhelimeksi, mutta jota nykyisin käytetään lähinnä kissavideoiden ja vahvasti filtteröityjen mallimissien tuijottamiseen.
Kuulun siihen onnelliseen joukkoon, jolle työnantaja kustantaa puhelimen. Tosin siitä saa maksaa aika lailla veroakin niin kuin kaikesta muustakin. Poikani on pitkään ollut ihmeissään siitä, miksi en ole pyytänyt uutta luuria. Vanha kun oli vahvasti tiensä päässä. Muuten sillä olisi joten kuten pärjännyt, mutta akkujen vaihtaminen ei nykyisin onnistu. Siinä vaiheessa kun virtaa on parin tunnin käytön jälkeen saman verran kuin kaamosmasennuksesta kärsivässä suomalaisessa, luuri on pakko vaihtaa uuteen.
Kokemus on opettanut, että vaihto-operaatioon ei kannata ainakaan orastavassa nälkäkiukussa ryhtyä. Sen verran hermoja raastavaa puuhaa se on. Näin siitäkin huolimatta, että minulla on kotona kaksikin tietotekniikkaa varsin hyvin hallitsevaa apuria.
Periaatteessa vaihto sujui tällä kertaa varsin jouhevasti, paitsi että sen jälkeen kun puhelin on käyttökuntoinen, alkaa armoton kirjautuminen. Joka paikkaan vaaditaan käyttäjätunnus ja salasana. Jos toimii suositusten mukaan, pitäisi mielessä olla tuhannen miljoonaa eri salasanaa.
Samaa salasanaa kun ei saisi käyttää kuin yhdessä paikassa eikä niitä varsinkaan saisi säilyttää piironginlaatikossa, lompakosta puhumattakaan. Oikeaoppisesti toimien varhaisdementiasta kärsivän viisikymppisen pitäisi siis säilyttää harvoissa jäljellä olevissa muistisoluissaan valtaisa määrä salasanoja.
Eikä siinä vielä kaikki. Kun olet päässyt kirjautumaan kaikkiin tarvittaviin paikkoihin, alkaa armoton säätäminen, sillä aplikaatioihin tehdyt muutokset eivät siirry puhelimesta toiseen. Esimerkiksi lenkille lähtiessä edes Sports Tracker ei toimi niin kuin haluaisin, ennen kuin olen säätänyt sen omiin tarpeisiini sopivaksi.
Älykännyköillä on ollut valtaisa vaikutus siihen, miten ihmiset elävät. Silti niitä ei ole suunnitellut ihminen vaan tietokoneinsinööri, jolle tekniikan kanssa näprääminen on helppoa ja varmaan mukavaakin. Väittäisin kuitenkin, että suurin osa käyttäjistä on sellaisia, jotka haluavat vain käyttää puhelintaan mahdollisimman vähällä säätämisellä.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi