PÖYTYÄ/Yläne. Reilun viikon ikäinen Elmo -vauva on unen ja valveen rajamailla. Silmiä ei ihan vielä jaksa avata, mutta pikkuinen suu mutristuu itkuun.
–Herätessään hän haluaa heti ruokaa, äiti Nadja Wuolio kertoo.
Isä Toivo Wuolio nostaa vauvan jo tottunein ottein turvakaukalosta. Nälkä ei ilmeisesti tällä kerralla olekaan kova, sillä Wuolion perheen esikoinen nukahtaakin uudelleen.
–Rutkasti on tullut merkitystä elämään, Toivo-isä toteaa perheenlisäyksestä.
Nadja-äiti puolestaan kertoo olevansa yllättynyt, miten helposti ja hyvin uudenlainen arki pienen ihmisen vanhempana on käynnistynyt. Syntymäpainonsa 3480 grammaa pieni mies saavutti viikossa ja unikin on maittanut hyvin.
–Ajattelin, että tässä vaiheessa olisi univelkaa. Mutta ehkä sitä vielä tulee, Nadja-äiti sanoo.
TAMMIKUUN viidentenä päivänä syntynyt Elmo on Auranmaan tämän vuoden ensimmäinen vauva. Elmo syntyi pari päivää etuajassa. Synnytys sujui aluksi hyvin, mutta päättyi kiireelliseen sektioon, koska vauva kääntyi loppuvaiheessa kasvot ylöspäin. Äidin mukaan poika oli vilkas liikkeissään jo odotusaikana.
–Vatsassa hän oli kova potkija ja kylkiluut olivat tiukilla.
Tyksin uudelle Majakkasairaalan synnytysosastolle Wuoliot antavat kehut ja kiitokset. Majakkasairaala otettiin käyttöön viime vuonna alkuvuodesta.
–Tosi hienot tilat, Nadja kiittelee.
VANHEMMUUTEEN Wuoliot opettelevat reilu pari vuotta sitten Yläneen Uudestakartanosta hankkimassaan kodissa. Turkulais-jyväskyläläislähtöinen pariskunta osti itselleen vanhan hirsitalon, jota he nyt kunnostavat. Kodin jakaa perheen koira ja kissa, jotka ovat Wuolioiden mukaan suhtautuneet rauhallisesti ja kunnioituksella vauvaan.
–Kauniisti ne ovat käyneet haistelemassa ja viihtyvät samassa huoneessa vauvan kanssa.
Koska kyseessä on perheen ensimmäinen lapsi, vauvanhoito on tuoreista vanhemmista tuntunut jännittävältä.
–Mutta nopeasti siihen on tottunut, Toivo-isä toteaa.
Nadja-äiti myöntää myös epävakaan maailmantilanteen mietityttäneen.
–Oman elämän aikana maailma ei kovin paljon muuttunut, mutta miten paljon se tulee Elmon elämän aikana muuttumaan, hän miettii.
Toivo-isä toisaalta toteaa, että maalla maailman murheet eivät tule niin iholle kuin kaupungissa. Hän uskoo ja luottaa siihen, että ihmiskunnan tekemät virheet ovat korjattavissa.
Elmoa ei haastatteluhetken päätteeksi huoleta orastava nälkäkään, vaan pikkumies uinuu tyytyväisenä isänsä sylissä.